Auto pysähtyy parkkiruutuun. Hetken kuluttua ovi aukeaa. Vanha mies astuu ulos ja liikkuu hitaasti takapaksille autosta tukea ottaen. Mies avaa takapaksin ja ottaa rollaattorin takapaksista. Matka jatkuu viiden sentin askelin kohti asemaa. Vihreät croksit loistavat auringossa. Liikkuminen on vaivalloista. Menee puoli tuntia. Mies palaa autolle. Hitaasti ja tuskaisesti. Rolla löytää paikkansa paksista ja mies jatkaa hidasta kulkuaan autosta tukea ottaen. Vaivalloisesti mies pääsee autoon. Mies käynnistää auton ja ajaa hitaasti ja epävarmoin liikkein pois ruudusta kohti aseman valoja ja jatkaa matkaansa kohti seuraavaa paikkaa.
Mies näkee e-kirjaimen sakarat ja osaa piirtää kellotaulun. Se riittää.
15.10.14
24.5.14
Ojankaivajat
Pienen kunnan palkkalistoilla oli kolme ojankaivajaa. Ojankaivajakolmikolle riitti ojaa kaivettavaksi ja peitettäväksi joskus jopa kiireeksi asti, joskus oli aikaa ottaa hieman rennommin. Talvella hommiin kuului kunnan kiinteistöjen lumityöt. Olivathan lapiohommat tuttuja.
Ojankaivajien jälki oli erittäin hyvää ja yhteishenki oli vallan loistava. Omatoimisesti kaivajat jakoivat työnsä ja työnjohtajan tehtäväksi jäi lähinnä uusien töiden vastaanotto, vanhojen tarkistaminen ja tulevien ojaprojektien suunnittelu rakennuspäällikön kanssa. Kerran vuodessa vedettiin kunnan piikkiin hyvät kännit. Koko porukalla.
Kolmikkomme lepäili ansaitusti rankan työpäivän jälkeen tietämättä sitä, että heidän elämänsä tulisi muuttumaan hyvin radikaalisti ja hyvin pian.
Paikallisessa vapaamuurareiden kerhotiloissa oli juuri saatu päätökseen kynttilärituaali hassuissa hatuissa ja perinteikäs pingismailalla pakaroiden läpsyttely. Illan puheenaiheena oli kuntaliitos ja sen tuomat mahdollisuudet. Pöydän ympärillä istui koko laajan alueen kunnanisät, isoimpien firmojen pomot ja muu päättävässä asemassa oleva kerma. Paitsi naapurikunnan kunnanjohtaja ei istunut, koska hän oli hetkeä aiemmin saanut pingismailalla rangaistuksenomaisesti muutaman ylimääräisen läpsäyksen.
Yksissä tuumin ynnäiltiin hyödyt ja haitat. Todettiin, että tässähän on vallan loistava idea. Päätettiin yksimielisesti, että tämä me tehdään. Valittiin kunnanhallituksen jäsenistä ne aktiivisimmat kannattajat ja pari vastustajaa. Noin muodon vuoksi. Sovittiin myös, että jos nyt joku valtuuston nyhverö vastustaa, niin antaa vastustaa, mutta puoluekuri pidetään tässä kohtaa tiukoilla.
Yhdistyvien kuntien veronmaksajista suurin osa vaati äänestystä aiheesta, mutta valehtelemalla musta valkoiseksi ja rauhoittelemalla kuntalaisia, tätä turhaa äänestystä ei järjestetty. Sitäpaitsi sehän olisi löyhkännyt demokratialta.
Veronmaksajien suurin huoli tuntui olevan, että mitä tehdään seitsenkertaisella henkilökunnalla? Lähinnä niillä johtajilla. Hyvin prepattu, tulevan suurkunnan johtaja rauhoitteli lystin maksajia kertomalla, että viiden vuoden irtisanomisajan jälkeen meillä on toimiva ja sopusuhtainen suurkunta, jollaista tullaan katsomaan kauempaakin ja ihan mallia ottamaan. Että puhdasta säästöä tämä on ja kuntalaisen parhaaksi. Palvelut vaan paranee ja ilo tulee kuntalaisen sydämeen!
Liitosta juhlittiin vuodenvaihteen yhteydessä näyttävällä ilotulituksella ja kaikkien seitsemän kunnanjohtajan puheilla, joissa kilvan kehuttiin, kuinka nyt meidän suurkunnalle koittaa hyvät ajat.
Tilille kilahteli jos jonkinlaista avustusta. Nämä olivatkin tarpeen, koska eri toimialat keskitettiin samoihin paikkoihin ja paikallisen loosiveljen kuljetusfirman palvelut olivat yllättävän hintavia. Eikä sitä nyt vanhoilla kalusteilla ja kalustolla aleta uudessa kunnassa hommia tekemään. Uusittiin kerralla kaikki. Loosiveljen huonekaluliike ei ehkä ollut halvin, mutta laatua, sitä piisasi.
Koska johtajisto ja päälliköstö olivat nyt suurkunnan johtajia ja päälliköitä, piti palkkakin viilata samalle tasolla. Tasoksi valittiin New York. Toki joitan soraääniä kuului, mutta sehän kuuluu asiaan.
Meni muutama vuosi ja eräänä aamuna suurkunnan kirstunvartija huomasi, että lootassa näkyy pohja. Vuosiksi eteenpäin lasketut tuet ja avustukset on käytetty. Hätäkokouksen paikka!
Pikaisesti pienen pingisläpsyttelyn jälkeen kasattiin noheva säästölista. Tämän listan esittelijäksi ja tekijäksi palkattiin loosiveljen konsulttifirma, joka tekikin pätevät laskelmat ja keräsi oivan siivun jäljellä olevasta kassasta. Kyllähän syntipukille pitää maksaa. Keskitetään palveluja, lomautetaan työntekijöitä, suljetaan kouluja, nostetaan veroja, ulkoistetaan palveluja ja nostetaan johtajien palkkaa. Joitain soraääniä kuului äänestyksissä, mutta niistä ei välitetty. Jotkut kommunistit jopa väittivät, että iso osa säästöistä tuo suunnattomia lisäkuluja jopa lyhyellä tähtäimellä.
Lopulta viiden vuoden suojatyöaika päättyi ja suurkunnan toiminnan järkeistäminen alkoi. Kahden kirjastonhoitajan työsuhde päättyi. Lähtiessään he saivat suurkunnan viirin ja kaikki seitsemän kirjastotoimen johtajaa, seitsemän sivistystoimenjohtajaa, kolme apulaiskaupunginjohtajaa, kolme kirjastotoimen asiantuntijaa, kirjastopäällikkö ja itse suurkunnan johtaja kertoi heille, kuinka suuri ja arvostettu heidän työpanoksensa on ollut kaupungille. Puheen jälkeen paikalliskirjaston ovet suljettiin ja kaupunginjohtaja sammutti valot. Lopullisesti.
Entäpä ojankaivajat? Ketä kiinnostaa!
Ojankaivajien jälki oli erittäin hyvää ja yhteishenki oli vallan loistava. Omatoimisesti kaivajat jakoivat työnsä ja työnjohtajan tehtäväksi jäi lähinnä uusien töiden vastaanotto, vanhojen tarkistaminen ja tulevien ojaprojektien suunnittelu rakennuspäällikön kanssa. Kerran vuodessa vedettiin kunnan piikkiin hyvät kännit. Koko porukalla.
Kolmikkomme lepäili ansaitusti rankan työpäivän jälkeen tietämättä sitä, että heidän elämänsä tulisi muuttumaan hyvin radikaalisti ja hyvin pian.
Paikallisessa vapaamuurareiden kerhotiloissa oli juuri saatu päätökseen kynttilärituaali hassuissa hatuissa ja perinteikäs pingismailalla pakaroiden läpsyttely. Illan puheenaiheena oli kuntaliitos ja sen tuomat mahdollisuudet. Pöydän ympärillä istui koko laajan alueen kunnanisät, isoimpien firmojen pomot ja muu päättävässä asemassa oleva kerma. Paitsi naapurikunnan kunnanjohtaja ei istunut, koska hän oli hetkeä aiemmin saanut pingismailalla rangaistuksenomaisesti muutaman ylimääräisen läpsäyksen.
Yksissä tuumin ynnäiltiin hyödyt ja haitat. Todettiin, että tässähän on vallan loistava idea. Päätettiin yksimielisesti, että tämä me tehdään. Valittiin kunnanhallituksen jäsenistä ne aktiivisimmat kannattajat ja pari vastustajaa. Noin muodon vuoksi. Sovittiin myös, että jos nyt joku valtuuston nyhverö vastustaa, niin antaa vastustaa, mutta puoluekuri pidetään tässä kohtaa tiukoilla.
Yhdistyvien kuntien veronmaksajista suurin osa vaati äänestystä aiheesta, mutta valehtelemalla musta valkoiseksi ja rauhoittelemalla kuntalaisia, tätä turhaa äänestystä ei järjestetty. Sitäpaitsi sehän olisi löyhkännyt demokratialta.
Veronmaksajien suurin huoli tuntui olevan, että mitä tehdään seitsenkertaisella henkilökunnalla? Lähinnä niillä johtajilla. Hyvin prepattu, tulevan suurkunnan johtaja rauhoitteli lystin maksajia kertomalla, että viiden vuoden irtisanomisajan jälkeen meillä on toimiva ja sopusuhtainen suurkunta, jollaista tullaan katsomaan kauempaakin ja ihan mallia ottamaan. Että puhdasta säästöä tämä on ja kuntalaisen parhaaksi. Palvelut vaan paranee ja ilo tulee kuntalaisen sydämeen!
Liitosta juhlittiin vuodenvaihteen yhteydessä näyttävällä ilotulituksella ja kaikkien seitsemän kunnanjohtajan puheilla, joissa kilvan kehuttiin, kuinka nyt meidän suurkunnalle koittaa hyvät ajat.
Tilille kilahteli jos jonkinlaista avustusta. Nämä olivatkin tarpeen, koska eri toimialat keskitettiin samoihin paikkoihin ja paikallisen loosiveljen kuljetusfirman palvelut olivat yllättävän hintavia. Eikä sitä nyt vanhoilla kalusteilla ja kalustolla aleta uudessa kunnassa hommia tekemään. Uusittiin kerralla kaikki. Loosiveljen huonekaluliike ei ehkä ollut halvin, mutta laatua, sitä piisasi.
Koska johtajisto ja päälliköstö olivat nyt suurkunnan johtajia ja päälliköitä, piti palkkakin viilata samalle tasolla. Tasoksi valittiin New York. Toki joitan soraääniä kuului, mutta sehän kuuluu asiaan.
Meni muutama vuosi ja eräänä aamuna suurkunnan kirstunvartija huomasi, että lootassa näkyy pohja. Vuosiksi eteenpäin lasketut tuet ja avustukset on käytetty. Hätäkokouksen paikka!
Pikaisesti pienen pingisläpsyttelyn jälkeen kasattiin noheva säästölista. Tämän listan esittelijäksi ja tekijäksi palkattiin loosiveljen konsulttifirma, joka tekikin pätevät laskelmat ja keräsi oivan siivun jäljellä olevasta kassasta. Kyllähän syntipukille pitää maksaa. Keskitetään palveluja, lomautetaan työntekijöitä, suljetaan kouluja, nostetaan veroja, ulkoistetaan palveluja ja nostetaan johtajien palkkaa. Joitain soraääniä kuului äänestyksissä, mutta niistä ei välitetty. Jotkut kommunistit jopa väittivät, että iso osa säästöistä tuo suunnattomia lisäkuluja jopa lyhyellä tähtäimellä.
Lopulta viiden vuoden suojatyöaika päättyi ja suurkunnan toiminnan järkeistäminen alkoi. Kahden kirjastonhoitajan työsuhde päättyi. Lähtiessään he saivat suurkunnan viirin ja kaikki seitsemän kirjastotoimen johtajaa, seitsemän sivistystoimenjohtajaa, kolme apulaiskaupunginjohtajaa, kolme kirjastotoimen asiantuntijaa, kirjastopäällikkö ja itse suurkunnan johtaja kertoi heille, kuinka suuri ja arvostettu heidän työpanoksensa on ollut kaupungille. Puheen jälkeen paikalliskirjaston ovet suljettiin ja kaupunginjohtaja sammutti valot. Lopullisesti.
Entäpä ojankaivajat? Ketä kiinnostaa!
31.10.12
Laatua?
Nettiyhteytesi pätkii, eikä todellakaan anna luvattua nopeutta. Ostamasi tuoli lenkuttaa kolmen viikon käytön jälkeen. Kuuden euron tuopissa on lämmintä ja hieman väljähtänyttä olutta. Ostamassasi autossa on kasa pikkuvikoja. Junamatka on kallis ja juna on tunnin myöhässä. Terveyskeskuslääkäri tekee väärän diagnoosin ja antaa väärään diagnoosiin väärät hoito-ohjeet. Iltapäivälehden raflaava otsikko antaa kuvan jymy-uutisesta ja juttu itsessään on jotain aivan muuta. Autosi on ollut huollossa ja osa hultohommista on jäänyt tekemättä. Saat liikkeessä ala-arvoista palvelua. Ravintolan ruoka-annos maistuu pahalta. Veroeurosi heitellään mitä ihmeellisimpiin kohteisiin. Lähikirjasto lopetetaan.
Mitä teet?
Maksat nettilaskusi, korjaat tuolisi, juot tuoppisi, korjautat autosi, nielet tappiosi, et ota yhteyttä potilasasiamieheen, ostat seuraavanakin päivänä lehden, hyväksyt työn, ostat silti tuotteen liikkeestä, syöt annoksesi hampaat irvessä ja äänestät niitä samoja tyyppejä kuten aiemminkin. Kirjoitat napakan napakan vai jopa yleisönosastokirjoituksen. Et tietenkään mainitse palvelun tarjoajan nimeä. Sehän olisi epäkorrektia.
Miksi? Miksi ihmeessä hyväksyt huonon ja usein vielä maksat siitä?
Et halua olla vaivaksi? Et halua olla inhottava? Hankala? Mulkun maine ei kiinnosta?
Viestisi on tarjoajalle selvä. Miksi tehdä hyvää, koska paskastakin saa rahaa.
Nyt pitää lopettaa. Pitää maksaa soneran "liikkuva pas... laajakaistan" lasku...
12.7.11
"Taksisääntely tuottaa raiskauksia, ryöstöjä, korkeita hintoja ja pitkiä odotusaikoja"
Heli Parkkinen tuottaa aivopierua osoitteessa:
"Taksisääntely tuottaa raiskauksia, ryöstöjä, korkeita hintoja ja pitkiä odotusaikoja"
Tämä henkilö on taksiliikenteen todellisuudesta pihalla kuin lintulauta. Sen enempää tuota käsittämätöntä kuonaa kommentoimatta menen suoraan pääpointteihin.
"alhaisemmat hinnat, koska markkinoilla kilpailee enemmän palveluntarjoajia"
Oletetaan, että päivänä x on "taksimarkkinoilla" jaossa 4000€. Säänneltynä jakamassa on 20 autoa. Tällöin jokaisen potti on 200€. Jos autoja on enemmän, laskee myös päivän tuotto. Laskeeko kulut? Ei. Kyytimäärien vähentyminen (tulojen pieneneminen) luo (yllätys, yllätys) paineita hintojen nostoon. Ei laskemiseen. Kulut eivät kuitenkaan muutu mihinkään. Hyvänä esimerkkinä Hollanin taksialan vapauttaminen, jonka seurauksena Amsterdamilaisen taksikuskin mukaan hinnat ovat lähes kaksinkertaistuneet.
"alhaisemmat toimintakustannukset, joihin kilpailu kannustaa"
Kuinka toimintakustannukset laskevat?
"kilpailu lisää palvelun laatua ja painetta parantaa mainettaan"
Lisääkö? Miksi lisäisi?
"lisää innovaatioita kuten jaetut kyydit, vammaisten erikoispalvelut ja muut niche-markkinat"
Jaetut kyydit ja vammaisten erikoispalvelut on arkipäivää jo nyt. Missä ihmeen tynnyrissä tämä ihminen elää?
"taksipalvelujen kysyntä lisääntyy, koska hinnat laskevat ja laatu paranee."
Edelleen kysyn: Millä tavalla hinnat laskevat ja miksi laatu paranisi?
"Palvelutaso lisääntyy yleensä eniten köyhimmissä kaupunginosissa. Vaikutus on suurin ruuhkahuippuina ja huonolla säällä."
Anteeksi kuinka? Saako köyhät yhtäkkiä hirmumäärän rahaa jostain? Tuskin "spurgutaloista" on yhtään sen enempää intoa hakea asiakkaita, joilla mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei ole sentin senttiä taksimatkaan. Autojen lisääminen toki parantaa autojen saatavuutta.
"Tutkimuksissa usein jäävät huomiotta liberalisoinnin muut hyödyt kuten: pimeät taksit muuttuvat laillisiksi,"
Pimeät taksit tulevat lailliseksi. Millä tavalla on hyvä asia, että kaikenmaailman ihmeveivarit pääsevät harrastamaan henkilökuljetusta? Lainatakseni tätä älyn tonavaa: "Tällöin päästäisiin eroon myös korruptiosta ja pimeistä takseista raiskauksineen ja ryöstöineen." Eli ryöstävistä ja raiskaavista pimeistä takseista tulisi laillisia yrittäjiä. En kyllä näe tässä kovinkaan paljon positiivista.
Ryöstää ja raiskaako pimeän taksin kuljettaja siksi, että taksiala on säänneltyä vai siksi että kyseinen henkilö on sairas rikollinen?
Tällä hetkellä rikollisen taustan omaavalla henkilöllä ei ole pienintäkään toivoa päästä kuljettajaksi, saatikka taksiyrittäjäksi. Miten ihmeessä tämän muuttaminen on millään tavalla hyvä asia?
Tämäkin pääsisi lailliseksi taksiyrittäjäksi: HS: Näin pimeä taksi huijaa rahasi
Tekisi myös mieleni tietää, mitä tämä Helin mainitsema korruptio on?
"kaupungit säästävät rahaa, kun niiden ei tarvitse ylläpitää ja valvoa sääntelyä."
Millä tavalla kaupunki liittyy sääntelyn ylläpitoon ja valvontaan? Minäpä kerron. Ei millään.
Kannattaisi edes jollain tasolla tutustua arvostelemansa asian todellisuuteen, ennenkuin tekee itsestään täydellisen pellen.
Muutama lisäpontti tulee myös mieleen.
- Välityskeskukset? Maksuliikenne? Ajovelvoitteet? Laskutus? Taksoitus? Päivystykset? Taksin saatavuus 24/7? Taksitarkastaja? Valitusosoitteet? Vastuuhenkilöt? Luotettavuus? Vastuu? Ajojen seuranta?
- Ruotsin ja Viron tilanne taksialan vapauttamisen jälkeen on hyvin mielenkiintoinen. Pärstäkerroinhinnoittelu toimii mainiosti ja esimerkiksi ruotsissa heti satamassa varoitetaan nousemasta niihin ja niihin takseihin.
Taksiyrittäjyys on siinä suhteessa mielenkiintoista, että harvalla alalla on niin paljon vastuuta, valvontaa ja velvollisuuksia. Auton tulee olla ajossa. Autoilijan on hoidettava velvollisuutensa. Jos velvollisuuksia ei hoida kunnolla, lähtee yrittäjältä luvat hyvin äkkiä pois. Kuinka vapaassa mallissa?
Tulee myös ottaa huomioon suuri riski harmaan talouden räjähdysmäiseen kasvuun taksialalla. Tällä hetkellä laitteisto ja keskusten ajonseuranta tekee "mittarin ohi" vetämisestä käytännössä mahdotonta. Alan vapauttamisen jälkeen seurantaa tuskin olisi. Jos olisi, kuka sen hoitaisi?
Tyhmyys ja tietämättömyys tekee ihmisestä autuaan, mutta tyhmyyden ja tietämättömyyden julkituominen ei välttämättä ole kovin viisasta.
Heli Parkkinen, olet vahva ehdokas tämän vuoden Lintulauta-palkinnon voittajaksi.
"Taksisääntely tuottaa raiskauksia, ryöstöjä, korkeita hintoja ja pitkiä odotusaikoja"
Tämä henkilö on taksiliikenteen todellisuudesta pihalla kuin lintulauta. Sen enempää tuota käsittämätöntä kuonaa kommentoimatta menen suoraan pääpointteihin.
"alhaisemmat hinnat, koska markkinoilla kilpailee enemmän palveluntarjoajia"
Oletetaan, että päivänä x on "taksimarkkinoilla" jaossa 4000€. Säänneltynä jakamassa on 20 autoa. Tällöin jokaisen potti on 200€. Jos autoja on enemmän, laskee myös päivän tuotto. Laskeeko kulut? Ei. Kyytimäärien vähentyminen (tulojen pieneneminen) luo (yllätys, yllätys) paineita hintojen nostoon. Ei laskemiseen. Kulut eivät kuitenkaan muutu mihinkään. Hyvänä esimerkkinä Hollanin taksialan vapauttaminen, jonka seurauksena Amsterdamilaisen taksikuskin mukaan hinnat ovat lähes kaksinkertaistuneet.
"alhaisemmat toimintakustannukset, joihin kilpailu kannustaa"
Kuinka toimintakustannukset laskevat?
"kilpailu lisää palvelun laatua ja painetta parantaa mainettaan"
Lisääkö? Miksi lisäisi?
"lisää innovaatioita kuten jaetut kyydit, vammaisten erikoispalvelut ja muut niche-markkinat"
Jaetut kyydit ja vammaisten erikoispalvelut on arkipäivää jo nyt. Missä ihmeen tynnyrissä tämä ihminen elää?
"taksipalvelujen kysyntä lisääntyy, koska hinnat laskevat ja laatu paranee."
Edelleen kysyn: Millä tavalla hinnat laskevat ja miksi laatu paranisi?
"Palvelutaso lisääntyy yleensä eniten köyhimmissä kaupunginosissa. Vaikutus on suurin ruuhkahuippuina ja huonolla säällä."
Anteeksi kuinka? Saako köyhät yhtäkkiä hirmumäärän rahaa jostain? Tuskin "spurgutaloista" on yhtään sen enempää intoa hakea asiakkaita, joilla mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei ole sentin senttiä taksimatkaan. Autojen lisääminen toki parantaa autojen saatavuutta.
"Tutkimuksissa usein jäävät huomiotta liberalisoinnin muut hyödyt kuten: pimeät taksit muuttuvat laillisiksi,"
Pimeät taksit tulevat lailliseksi. Millä tavalla on hyvä asia, että kaikenmaailman ihmeveivarit pääsevät harrastamaan henkilökuljetusta? Lainatakseni tätä älyn tonavaa: "Tällöin päästäisiin eroon myös korruptiosta ja pimeistä takseista raiskauksineen ja ryöstöineen." Eli ryöstävistä ja raiskaavista pimeistä takseista tulisi laillisia yrittäjiä. En kyllä näe tässä kovinkaan paljon positiivista.
Ryöstää ja raiskaako pimeän taksin kuljettaja siksi, että taksiala on säänneltyä vai siksi että kyseinen henkilö on sairas rikollinen?
Tällä hetkellä rikollisen taustan omaavalla henkilöllä ei ole pienintäkään toivoa päästä kuljettajaksi, saatikka taksiyrittäjäksi. Miten ihmeessä tämän muuttaminen on millään tavalla hyvä asia?
Tämäkin pääsisi lailliseksi taksiyrittäjäksi: HS: Näin pimeä taksi huijaa rahasi
Tekisi myös mieleni tietää, mitä tämä Helin mainitsema korruptio on?
"kaupungit säästävät rahaa, kun niiden ei tarvitse ylläpitää ja valvoa sääntelyä."
Millä tavalla kaupunki liittyy sääntelyn ylläpitoon ja valvontaan? Minäpä kerron. Ei millään.
Kannattaisi edes jollain tasolla tutustua arvostelemansa asian todellisuuteen, ennenkuin tekee itsestään täydellisen pellen.
Muutama lisäpontti tulee myös mieleen.
- Välityskeskukset? Maksuliikenne? Ajovelvoitteet? Laskutus? Taksoitus? Päivystykset? Taksin saatavuus 24/7? Taksitarkastaja? Valitusosoitteet? Vastuuhenkilöt? Luotettavuus? Vastuu? Ajojen seuranta?
- Ruotsin ja Viron tilanne taksialan vapauttamisen jälkeen on hyvin mielenkiintoinen. Pärstäkerroinhinnoittelu toimii mainiosti ja esimerkiksi ruotsissa heti satamassa varoitetaan nousemasta niihin ja niihin takseihin.
Taksiyrittäjyys on siinä suhteessa mielenkiintoista, että harvalla alalla on niin paljon vastuuta, valvontaa ja velvollisuuksia. Auton tulee olla ajossa. Autoilijan on hoidettava velvollisuutensa. Jos velvollisuuksia ei hoida kunnolla, lähtee yrittäjältä luvat hyvin äkkiä pois. Kuinka vapaassa mallissa?
Tulee myös ottaa huomioon suuri riski harmaan talouden räjähdysmäiseen kasvuun taksialalla. Tällä hetkellä laitteisto ja keskusten ajonseuranta tekee "mittarin ohi" vetämisestä käytännössä mahdotonta. Alan vapauttamisen jälkeen seurantaa tuskin olisi. Jos olisi, kuka sen hoitaisi?
Tyhmyys ja tietämättömyys tekee ihmisestä autuaan, mutta tyhmyyden ja tietämättömyyden julkituominen ei välttämättä ole kovin viisasta.
Heli Parkkinen, olet vahva ehdokas tämän vuoden Lintulauta-palkinnon voittajaksi.
29.8.10
Ai sä oot joku v**** taksikuski!
"Teetkö sä jotain oikeeta työtä?", "Ai sä oot joku renki", "V**** yks taksikuski kusetti multa fyrkkaa viikko sitte", "V**** tää on kallista", "Sä oot asiakaspalveluhommissa ja jos mä haluun kuunnella Kirkaa radiosta niin sähän laitat".Poliisia ja taksia ei kuulemma koskaan saa paikalle silloin kun niitä tarvitsee. Ei saakaan. Silloin kun moisia tarvitsee, tarvitsee yleensä moni muukin.
Taksikuskin ammatti. Isäntä tai renki. Sama toimenkuva. Moni pitää kyseistä hommaa ihan paskana. Moni taas ei. Ihmisillä tuntuu olevan kummallinen käsitys taksikuskin hommista. Jotkut moikuaa, että täällä sitä vaan tuhansia euroja nyhdetään asiakkaalta ja osa kyselee, että oikeesti, mitä työtä sä teet elannokses.
Tätähän minä. Ajan taksia. Yötöitä, iltatöitä ja aikaisia aamuherätyksiä. Hankalia ihmisiä ja vaarallisia kelejä. Pieni palkka ja tajuttomasti työtunteja. Narkkareita, juoppoja, kusta penkillä. Hirviä ja ajatus siitä, että jokainen keikka voi olla viimeinen. Syystä tai toisesta.No mikä ihme siinä sitten viehättää? Miksi ihminen valitsee taksikuskin homman ja vielä pitää siitä? Omalla kohdalla vastaus on yksinkertainen. Asiakkaat. Olen pitänyt kirjaa ns. kusipäistä kohta neljän vuoden ajan. Ajamistani kyydeistä noin promille on ollut jollain tavalla todella vastenmielisiä tai uhkaavia. Jurpoja toki piisaa, mutta noin äkkiseltään voisin heittää, että 80% asiakkaista on ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat siirtyä paikasta A paikkaan B.
Syy miksi pidän työstäni on se noin 10% asiakkaista, jotka todella jäävät mieleen. Kuka mitenkin. Ehkä itsekin olen jäänyt jollekin mieleen. Sekä hyvässä, että pahassa.
Taksissa käydään välillä niin syvissä vesissä kulkevia keskusteluja. Puhutaan vakavasti. Olen tavannut ihmisen, jolle lääkäri on kertonut, että se on nyt tässä. Mitään ei ole tehtävissä.Monelle on vaimo/mies sanonut, että se on tässä. Monelle on vaimo/tyttöystävä kertonut, että lapsi on tulossa. Joku on rakastunut, joku on jätetty. Joltain on kuollut lapsi, joltain vanhempi. Joku on saanut työpaikan, joku menettänyt. Joku on onnellinen, joku ei. Tarinoita. Elämää. Iloa, surua, puhdasta riemua ja syvää masennusta. Kokemuksia ja ihmisten kohtaamista. Hyvässä ja pahassa.
Tämän 4 vuoden aikana olen löytänyt kollegoista hyvä ystäviä, kavereita, vihamiehiä ja kaikkea muuta. Osasta asiakkaita on tullut tuttuja. Hyvässä ja pahassa. Olen pessyt kusia penkiltä. Saanut haukkuja. Saanut isoja ja pieniä tippejä. Minulle on annettu viinapulloja, munkkeja ja puhelinnumeroita. Minulta on pyydetty tupakkaa, tulta, rahaa, laskua, ymmärrystä ja armoa. Olen heittänyt käytöshäiriöisiä ulos. Olen ihastunut. Minuun on ihastuttu. Olen käynyt kahvilla, kaljalla ja syömässä. Olen kuunnellut, olen puhunut ja olen ymmärtänyt ja minua on ymmärretty. Olen nähnyt auringonnousuja ja auringonlaskuja. Olen seissyt meren äärellä ja katsellut tähtitaivasta. Olen kaatunut, kantanut ja auttanut. Saattanut kotiin, avannut ovet, tiirikoinut lukon, soittanut poliisit, polttanut rattijuopon, huutanut hälytyskeskuspäivystäjälle, väistellyt idiootteja, vastaillut tyhmiin kysymyksiin, menettänyt hermoni, kuunnellut huutoa, huutanut, itkenyt ja nauranut.
Mikä muu työ antaa näin paljon erilaisia kokemuksia? Voisin väittää, että ei mikään. Useasti moikuan tolpalla "v****, mitä paskaa"-tyylillä, mutta tarkemmin ajateltuna tämä on ihan mahtavaa hommaa. Palkka ei ole mitenkään loistava, mutta kun on ruokaa, katto pään päällä ja mahdollisuus tehdä edes jotain vapaalla niin se riittää. Työ ei kuitenkaan ole rasittavimmasta päästä.Muistan erään päivän 2006 kun työskentelin paikassa, jossa viihtyvyys oli reilusti negatiivisen puolella ja tuttuni soitti avomiehensä puolesta ja kysyi, että haluatko Kymis vaihtaa kehitysvammaiset juoppoihin ja vanhuksiin. Halusin. Saman tekisin nytkin.
- "Hei kuski, onks sulla kiire", kysyy juuri vankilasta vapautunut noin 50v mies. Ei todellakaan ole, vastaan. "No hyvä. Käydään tupakalla yhdessä hienossa paikassa.". Ajetaan kahden järven väliselle pienelle joelle ja pysähdytään padon kupeeseen, josta näkyy järven tyyni selkä, johon heijastuu auringonlasku. Poltellaan tupakat ja katsellaan maisemia. Ei tarvitse puhua. Ei ole kiire.
Vuosi jotain. Viikonloppu. Kymis on kännissä ja kypsynyt. Kymis kysyy vanhemmalta miespuoliselta taksikuskilta, että mikä helvetti siinä on, että noita naisia ei voi ymmärtää. Hieman harmaantunut taksinkuljettaja miettii hetken ja vastaa: "Ei kait niitä tarvi ymmärtää. Eiköhän se riitä, että rakastaa.". Toivottavasti olen tehnyt edes lähes samanlaisen vaikutuksen edes yhteen niistä useammasta tuhannesta asiakkaasta, jotka ovat olleet kyydissäni näiden vuosien aikana.Olenhan kuitenkin vaan joku v**** taksikuski :)
Ps. Niin juu, nuo kuvat. Terveisiä siitä maailmasta, joka jää suurimmalta osalta ihmisiä kokonaan kokematta ja näkemättä.
8.3.10
Euroopan Kiertue 2009
13.7 Herätys klo 12. Lähtö 12.45. Eka etappi kouvola-hki. 139km. Viking Gabriellalla tukholmaan. Muutamat kaljat illalla ja yhden aikoihin unta palloon. Paska laiva, mutta pakko se on jollain mennä. Halvin vaihtoehto.
14.7 Herätys kasin pintoihin. Laivasta ulos 9.20. Keula kohti eteläruotsia. Todella tylsät maisemat ja moottoritietä. Matkaa tuli noin 700km. Lundiin yöksi. Aamulla matka jatkuu. Kohteena Hampuri. Nyt etsimään safkaa ja ehkäpä pari olutta. Lihapullia kermakastikkeessa ja bratwurst perunasalaatilla. Muutama kalja. Ei paha.
15.7 Ajoissa ylös ja nokka kohti hampuria. Kymis ratissa. Lundista Malmön kautta Köpenhaminssa ja sieltä Odensen kautta eteenpäin. Ei jaksanut lauttailla. Kilometreja tuli noin 500. Hampuriin Fulsbuttelin Ibis-hotelliin. Kymikselle joku ihmeen auringonpistos tai jotain ilta meni sängyssä maaten kuumeessa ja voimattomana. 1L vissyä ja 1L appelsiinimehua pelasti tilanteen.
16.7 Aamulla yliajoissa ylös. Aamutoimien jälkeen siirtyminen Hampurin keskustaan bussilla ja metrolla. Keskustassa päämärätöntä palloilua. Puolilta päivin siirtyminen Miniatur Wunderlandin suuntaan. Ensin kuitenkin pari olutta ja pientä evästä. Bongattu julkkis. James May (Captain Slow, Top Gear yms). Miniatur wunderland osoittautui aivan uskomattomaksi paikaksi. Käsittämätön määrä yksityiskohtia ja muutenkin kokonaisuutena loistava. Vähän palloilua ja
metrolla Fulsbutteniin ja sieltä kävellen hotellille (1,5km). Hotellilla kuvien purku ja iltapala+iltakaljat. Unta palloon ja aamulla kohti Berliiniä.
17.7 Seiskan pintoihin ylös, kamat kasaan, autoon ja nokka kohti berliiniä. 297km. Matka taittui erittäin sutjakkaasti, kiitos joustavan ja vähäisen liikenteen ja "vähäisten" tietöiden. Kymis puikoissa ja auto kulki joko jonossa tai kantin rajoittamana. Hulluina hetkinä hyvinkin kovaa. Keskituntinopeus mukaanlukien tauot, tietyöt ja hitaat osuudet noin 100km/h. Jari hyppäsi puikkoihin noin 75km ennen berliiniä. Teki pohjat, 215km/h mittarin mukaan. Tosin liikenne esti varsinaisten huippujen testauksen. Arviolta 225, mittarin mukaan. Hotellille, kamat huoneeseen ja kaupunkiin. Metroilua 15min ja Unter den Lindenissä ulos. Brandenburg gate ja
Reichstag käyty katsomassa ja muutama olut maisteltiin myös. Kertakaikkiaan hieno kaupunki, vaikka kova ukkosmyrsky jumitutti lähes tunniksi paikoilleen. Metroilua hotellille, päivällinen ja pari kaljaa. Huomenna ohjelmassa museohommia ja ajankäyttöä parhaalla mahdollisella tavalla (pari kaljaa). Matka jatkuu maanantaina Dachaun keskitysleirimuseon kautta Dresdeniin tai johonkin. Ei tiedä vielä.
18.7 Berlinöintiä aamu kympistä. Käytiin seuraavissa paikoissa: Zoologischer garten (1l tuopillinen aamupalaksi), Adolf Hitlerin ja Eva Braunin ruumiiden polttopaikka (fuhrerbunker), Sodassa kuolleiden juutalaisten muistomerkki (50m edellisestä), Kaljalla (useasti),Alexanderplatz (ostoshelvetti ja hengailumesta) ja tv-tornilla, missä olisi pitänyt jonottaa lippua 20min ja noin 40min pääsyä ylös. Ei kiitos. Ostoshelvetin Gourmet-osasto oli jotain täydellisen käsittämätöntä. Jos eläimessä on lihaa, sitä sai sieltä. Sipsejä, dippejä yms oli Viitakummun Siwan kokoinen alue... Viinejä Lehtohotorillinen isoja hyllyjä jne. Käsittämätöntä. Ostettiin matkapokerisetti, 6-pack kaljaa ja naksuja. Luvassa pienet uhkapelit oluen kera ja toipuminen päivän kulkemisestä. Metrolla parikymmentä kilometriä ja kävellen
varmaan kymmenkunta. Oksennan, jos näen yhdetkin portaat ennen aamua... Huomenna museoihin. Kymikselle ei uni maittanut niin meni ja veti kännin hotellin baarissa (auki 24h). Jägermeisteria ja khaljaa. Neljältä nukkumaan.
19.7 Aamupalaksi jälleen 1l tuoppi. Ei hullumpaa... Antiikkikirpparin kautta pergamon-museoon, jossa oli esillä lähinnä lähi-idän antiikkia, arkkitehtuuria ja taidetta. Vaikuttava näyttely kyllä. Näyttelyn jälkeen takaisin hotellille. Jariin iski sama mystinen tauti. Kymis veti pari kaljaa huoneessa ja kävi myös nukkumaan.
20.7 Ajoissa liikkeelle. Suuntana Potsdam ja Park Sans Souchi. Kasa palatseja tajuttoman isossa ja kauniissa puistossa. Tästä suunnaksi Lauten tms. joka osottautui vääräksi lauteniksi. 125km turhaan. Tarkoitus oli löytää 500m pitkä maankuljetin f60. Seuraava lauten... Väärä paikka. Lauchhammer... Ei löydy, vaikka piti olla kyltit. Lopetettiin etsintä. Vähän näköjään pitää suunnitella kuitenkin.
Ainakin senverran, että ennen lähtöä on TARKKA tieto paikasta, minne ollaan menossa. Ei se mitään. Nähtiin kaunein sateenkaari ikinä ja päästiin ajelemaan muutakin kun autobahneja. Mikä sinällään on perseestä. 50-70-90-80-100-70-60-50 ja navi huutaa pallo punaisena nopeusrajoituksista :) Lopulta päästiin Chemnitziin, josta huone, pari kaljaa ja unta palloon. Huomisesta päämäärästä ei ole tietoa. Ennakkotietojen perusteella se on jossain täällä päin :)
21.7 Kierrettiin muutama panimo. Huonolla menestyksellä. Saaliina pari pulloa mystistä olutta. Nähtiin useita pieniä ja lähes ällöttävän kauniita saksalaiskyliä. Maisemat oli tolkuttoman hienoja. Korkeuserojakin alkaa olemaan. Syötiin älyttömän halpa ja loistava eväs gasthousessa ja lähdettiin työntämään kohti munchenia, johon saavuttiin noin klo 18. Tavoista poiketen hotelli oli katsottu ennakolta. Hotelli oli 1km päässä keskustasta ja ilman omaa parkkipaikkaa, joten parkkipaikan etsiminen
oli ihan oma lukunsa. Löytyi kuitenkin. Kallis kun helvetti, mutta silti. Syömään, kaljaa ja unta palloon.
22.7 Aamulla keskitysleiriin (dachau). Tylsä paikka. Pari juutalaisvitsiä oli pakko heittää. Myös puhelimitse suomeen sysimustan huumorin ystävälle. Sitten vuorossa Deutches Museum. TAJUTTOMAN kokoinen paikka, josta ehdittiin käydä ehkä 45%. Nähtävää kuitenkin riitti. Pakkopaikassa vaateostoksille (parin kaljan kautta toki). Tuli ostettua puoliälytön kasa vaatteita. Itseasiassa housukokoelma kaksinkertaistui ja sama taisi käydä paidoille... Huhhuh. Iski Osteludemoni. Paljon kaikkea ja halvalla. Tavallaan. Hotelliin suihkuun, vaatteiden vaihtoon ja bierkarteniin kaljalle (se tuttu litranen). Hotelliin, unta palloon ja aamulla Saltzburgiin. Suomi on muuten paska maa. Lähes kaikin puolin. Kouvola on muuten totaalisen
paska kaupunki, joka ei sinällään ole mikään uusi juttu.
23.7 Suuntana vanhan kaverin mökki Salzburgin lähistöllä. 10v tauon jälkeen oli ylikiva tavata taas. Grillailua, olutta ja hengailua +40 asteen lämmössä. Jarilta suli hieman silmälasin toinen linssi autossa... Salzburgiin ****-hotelliin (halpa) illalla evästä ja pari viskiä ja muutama paukku ynnä safkaa. Lasku oli
aika tyly, mutta paskaakos sitä lomalla niin miettimään :) Unta palloon.
24.7 Alppien tutkailua ja vierailu Adolfin teetuvalla 1834m korkeudessa kotkanpesässä. Komeat maisemat. Matka jatkui alppien keskellä kohteena Garmisch-Partenkirchen parin mutkan kautta isoja teitä vältellen. Matkalla keli muuttui aivan paskaksi, joten alppien kuvaus jäi vähäiseksi. Jotain nyt kuitenkin. Hotellin etsimisessä oli kovasti ongelmia, mutta loppujen lopuksi löytyi. Tosin kaikki sängyt oli parisänkyjä, joten päädyttiin ottamaan omat huoneet molemmille. Jos nyt sais nukuttua ilman kuorsausta :) Iltapalalla ja kaljalla käytiin naapurin irkkupubissa. Se tosin oli täynnä amerikkalaisia. Sigh... Unta palloon ja aamulla kohti Amsterdamia. 910km Pitäisi taittaa. Kattoo nyt sitten, mihin asti jaksaa.
25.7-aikauhee
Amsterdam, paluu suomeen, kännäämistä. Ei kommentoitavaa. Mahtava matka!
14.7 Herätys kasin pintoihin. Laivasta ulos 9.20. Keula kohti eteläruotsia. Todella tylsät maisemat ja moottoritietä. Matkaa tuli noin 700km. Lundiin yöksi. Aamulla matka jatkuu. Kohteena Hampuri. Nyt etsimään safkaa ja ehkäpä pari olutta. Lihapullia kermakastikkeessa ja bratwurst perunasalaatilla. Muutama kalja. Ei paha.
15.7 Ajoissa ylös ja nokka kohti hampuria. Kymis ratissa. Lundista Malmön kautta Köpenhaminssa ja sieltä Odensen kautta eteenpäin. Ei jaksanut lauttailla. Kilometreja tuli noin 500. Hampuriin Fulsbuttelin Ibis-hotelliin. Kymikselle joku ihmeen auringonpistos tai jotain ilta meni sängyssä maaten kuumeessa ja voimattomana. 1L vissyä ja 1L appelsiinimehua pelasti tilanteen.
16.7 Aamulla yliajoissa ylös. Aamutoimien jälkeen siirtyminen Hampurin keskustaan bussilla ja metrolla. Keskustassa päämärätöntä palloilua. Puolilta päivin siirtyminen Miniatur Wunderlandin suuntaan. Ensin kuitenkin pari olutta ja pientä evästä. Bongattu julkkis. James May (Captain Slow, Top Gear yms). Miniatur wunderland osoittautui aivan uskomattomaksi paikaksi. Käsittämätön määrä yksityiskohtia ja muutenkin kokonaisuutena loistava. Vähän palloilua ja
metrolla Fulsbutteniin ja sieltä kävellen hotellille (1,5km). Hotellilla kuvien purku ja iltapala+iltakaljat. Unta palloon ja aamulla kohti Berliiniä.
17.7 Seiskan pintoihin ylös, kamat kasaan, autoon ja nokka kohti berliiniä. 297km. Matka taittui erittäin sutjakkaasti, kiitos joustavan ja vähäisen liikenteen ja "vähäisten" tietöiden. Kymis puikoissa ja auto kulki joko jonossa tai kantin rajoittamana. Hulluina hetkinä hyvinkin kovaa. Keskituntinopeus mukaanlukien tauot, tietyöt ja hitaat osuudet noin 100km/h. Jari hyppäsi puikkoihin noin 75km ennen berliiniä. Teki pohjat, 215km/h mittarin mukaan. Tosin liikenne esti varsinaisten huippujen testauksen. Arviolta 225, mittarin mukaan. Hotellille, kamat huoneeseen ja kaupunkiin. Metroilua 15min ja Unter den Lindenissä ulos. Brandenburg gate ja
Reichstag käyty katsomassa ja muutama olut maisteltiin myös. Kertakaikkiaan hieno kaupunki, vaikka kova ukkosmyrsky jumitutti lähes tunniksi paikoilleen. Metroilua hotellille, päivällinen ja pari kaljaa. Huomenna ohjelmassa museohommia ja ajankäyttöä parhaalla mahdollisella tavalla (pari kaljaa). Matka jatkuu maanantaina Dachaun keskitysleirimuseon kautta Dresdeniin tai johonkin. Ei tiedä vielä.
18.7 Berlinöintiä aamu kympistä. Käytiin seuraavissa paikoissa: Zoologischer garten (1l tuopillinen aamupalaksi), Adolf Hitlerin ja Eva Braunin ruumiiden polttopaikka (fuhrerbunker), Sodassa kuolleiden juutalaisten muistomerkki (50m edellisestä), Kaljalla (useasti),Alexanderplatz (ostoshelvetti ja hengailumesta) ja tv-tornilla, missä olisi pitänyt jonottaa lippua 20min ja noin 40min pääsyä ylös. Ei kiitos. Ostoshelvetin Gourmet-osasto oli jotain täydellisen käsittämätöntä. Jos eläimessä on lihaa, sitä sai sieltä. Sipsejä, dippejä yms oli Viitakummun Siwan kokoinen alue... Viinejä Lehtohotorillinen isoja hyllyjä jne. Käsittämätöntä. Ostettiin matkapokerisetti, 6-pack kaljaa ja naksuja. Luvassa pienet uhkapelit oluen kera ja toipuminen päivän kulkemisestä. Metrolla parikymmentä kilometriä ja kävellen
varmaan kymmenkunta. Oksennan, jos näen yhdetkin portaat ennen aamua... Huomenna museoihin. Kymikselle ei uni maittanut niin meni ja veti kännin hotellin baarissa (auki 24h). Jägermeisteria ja khaljaa. Neljältä nukkumaan.
19.7 Aamupalaksi jälleen 1l tuoppi. Ei hullumpaa... Antiikkikirpparin kautta pergamon-museoon, jossa oli esillä lähinnä lähi-idän antiikkia, arkkitehtuuria ja taidetta. Vaikuttava näyttely kyllä. Näyttelyn jälkeen takaisin hotellille. Jariin iski sama mystinen tauti. Kymis veti pari kaljaa huoneessa ja kävi myös nukkumaan.
20.7 Ajoissa liikkeelle. Suuntana Potsdam ja Park Sans Souchi. Kasa palatseja tajuttoman isossa ja kauniissa puistossa. Tästä suunnaksi Lauten tms. joka osottautui vääräksi lauteniksi. 125km turhaan. Tarkoitus oli löytää 500m pitkä maankuljetin f60. Seuraava lauten... Väärä paikka. Lauchhammer... Ei löydy, vaikka piti olla kyltit. Lopetettiin etsintä. Vähän näköjään pitää suunnitella kuitenkin.
Ainakin senverran, että ennen lähtöä on TARKKA tieto paikasta, minne ollaan menossa. Ei se mitään. Nähtiin kaunein sateenkaari ikinä ja päästiin ajelemaan muutakin kun autobahneja. Mikä sinällään on perseestä. 50-70-90-80-100-70-60-50 ja navi huutaa pallo punaisena nopeusrajoituksista :) Lopulta päästiin Chemnitziin, josta huone, pari kaljaa ja unta palloon. Huomisesta päämäärästä ei ole tietoa. Ennakkotietojen perusteella se on jossain täällä päin :)
21.7 Kierrettiin muutama panimo. Huonolla menestyksellä. Saaliina pari pulloa mystistä olutta. Nähtiin useita pieniä ja lähes ällöttävän kauniita saksalaiskyliä. Maisemat oli tolkuttoman hienoja. Korkeuserojakin alkaa olemaan. Syötiin älyttömän halpa ja loistava eväs gasthousessa ja lähdettiin työntämään kohti munchenia, johon saavuttiin noin klo 18. Tavoista poiketen hotelli oli katsottu ennakolta. Hotelli oli 1km päässä keskustasta ja ilman omaa parkkipaikkaa, joten parkkipaikan etsiminen
oli ihan oma lukunsa. Löytyi kuitenkin. Kallis kun helvetti, mutta silti. Syömään, kaljaa ja unta palloon.
22.7 Aamulla keskitysleiriin (dachau). Tylsä paikka. Pari juutalaisvitsiä oli pakko heittää. Myös puhelimitse suomeen sysimustan huumorin ystävälle. Sitten vuorossa Deutches Museum. TAJUTTOMAN kokoinen paikka, josta ehdittiin käydä ehkä 45%. Nähtävää kuitenkin riitti. Pakkopaikassa vaateostoksille (parin kaljan kautta toki). Tuli ostettua puoliälytön kasa vaatteita. Itseasiassa housukokoelma kaksinkertaistui ja sama taisi käydä paidoille... Huhhuh. Iski Osteludemoni. Paljon kaikkea ja halvalla. Tavallaan. Hotelliin suihkuun, vaatteiden vaihtoon ja bierkarteniin kaljalle (se tuttu litranen). Hotelliin, unta palloon ja aamulla Saltzburgiin. Suomi on muuten paska maa. Lähes kaikin puolin. Kouvola on muuten totaalisen
paska kaupunki, joka ei sinällään ole mikään uusi juttu.
23.7 Suuntana vanhan kaverin mökki Salzburgin lähistöllä. 10v tauon jälkeen oli ylikiva tavata taas. Grillailua, olutta ja hengailua +40 asteen lämmössä. Jarilta suli hieman silmälasin toinen linssi autossa... Salzburgiin ****-hotelliin (halpa) illalla evästä ja pari viskiä ja muutama paukku ynnä safkaa. Lasku oli
aika tyly, mutta paskaakos sitä lomalla niin miettimään :) Unta palloon.
24.7 Alppien tutkailua ja vierailu Adolfin teetuvalla 1834m korkeudessa kotkanpesässä. Komeat maisemat. Matka jatkui alppien keskellä kohteena Garmisch-Partenkirchen parin mutkan kautta isoja teitä vältellen. Matkalla keli muuttui aivan paskaksi, joten alppien kuvaus jäi vähäiseksi. Jotain nyt kuitenkin. Hotellin etsimisessä oli kovasti ongelmia, mutta loppujen lopuksi löytyi. Tosin kaikki sängyt oli parisänkyjä, joten päädyttiin ottamaan omat huoneet molemmille. Jos nyt sais nukuttua ilman kuorsausta :) Iltapalalla ja kaljalla käytiin naapurin irkkupubissa. Se tosin oli täynnä amerikkalaisia. Sigh... Unta palloon ja aamulla kohti Amsterdamia. 910km Pitäisi taittaa. Kattoo nyt sitten, mihin asti jaksaa.
25.7-aikauhee
Amsterdam, paluu suomeen, kännäämistä. Ei kommentoitavaa. Mahtava matka!
19.9.09
Lähimetsä, unohdettu luonnonvara?
Onneksi on Pohjois-Valkealan erämaat ja metsät. Pari pikku ongelmaa... Jos meet autolla, tulee ongelmaksi etsiä parkkipaikka, koska metsät on täynnä kaikenmaailman tyyppiä. Osalle asia on ihan vaan statusta. Pakko päästä sanomaan kavereille, että vaellettiin nyt viikonloppuna 82345km ja voi pojat, että oli kaunista. Mitää ei ehitty kyl kattoo, ku oli pakko saada kilsoja! Nukuttiin vaan 3h/yö. Svidu, että oli hienoa. Maukalla oli kamat, jotka paino vaa 3kg yhteesä. Vähän siistiä.
Lappilappilappi... Jos siellä ei vaella vähintään 100km niin on NIIN luuseri ja huono ihminen. Svidu, ajettiin meidän X6:lla niin pitkälle ku pääs ja otettiin meidän 30000€ kamat messiin ja lähettiin tallustamaa mestoille. Helikopterilla toivat meille 6 ruokalajin lounaan kämpälle ja veivät meidät takas autolle. Ihan mahtireissu, kyl siellä tunsi metsän fiiliksen ja sen rauhan. Ihanan askeettista.
Alaska. Saa maksaa noin 2000€ pelkistä lennoista, mikä on jo siistiä sinällää. Paljon ohjattuja vaelluksia. Mahdollisuuksia omatoimisuuten ja vanhaa kunnon metsäläiskulttuuria. Millä voit kehua paremmin? Kaatuu lapit, pohjoisvalkealat ja nuuksiot. Hitto, rauhallisempaa ei ole. Metsää, rauhaa, (karhuja), rauhaa, (karhuja), metsää (karhuja) ja rauhaa. Lähtisin kyl käymää, jos ois varaa.
Entäpä sitten tällainen. Kuvitteellinen "eräilijä" heittää pienen repun selkään ja kävelee 150m lähimpään metsään. Poikkeaa polulta ja tallustelee umpimetsässä pikkupolkuja sinne tänne. Välillä pysähtyy kannon nokkaan tupakille tai ottaa huikan vettä. Kappaskippas, puolukoita. Ei muuta kun syömään. Mustikoita, no hitto. Vattuja. Helkkari. Omnomnomnom. Ehkä pari valokuvaa. Mitähän kello on. Ketä kiinnostaa ja mitä väliä. Sieniä. Muovikassi taskusta ja sienet sisään. Järvi. Muutama heitto. Aikansa tallusteltuaan lähtee kotiinpäin. Paljon on nähty ja rauhaa koettu. Ihan naapurissa. Eikä maksa mitään. Mieli on levännyt. Ei ole kerrottavaa kymmenistä/sadoista kilometreistä. Ei voi väittää, että hirvee määrä oli hyttysiä. Ei ole syöty hanhenmaksapalleroita pellavaliinaiselta pöydältä, eikä nukuttu vain 100g painavassa teltassa. Ei voi kehua hinnalla. Mitä väliä?
En väitä, etteikö suorituspohjaisesta metsäilystä joku saa kicksejä, mutta väitän, että siinä metsän kokeminen jää hyvin vähäiseksi. "Ei nyt voi pysähtyä tähän kauniiseen paikkaan, kun pitää saada 30km tänään täyteen.". "Et muuten varmana jää heittelemään purolle. Pitää kävellä vielä pitkä matka ennen pimeää".
Olen usein sanonut, että mitä hyvää on muka suomessa/kouvolassa. Metsät. Niitä on paljon. En osaa kuvitella mitään muuta parempaa akkujen lataajaa kuin rauhallinen päivä metsässä (tai kalareissu). Mieluiten hyvässä, samanhenkisessä seurassa.
Luonto on mielentila. Siihen pitää suhtautua nöyrästi ja kunnioituksella. Ennenkaikkea luonnosta pitää nauttia. Eihän tehdä siitä kilpailua?
Lappilappilappi... Jos siellä ei vaella vähintään 100km niin on NIIN luuseri ja huono ihminen. Svidu, ajettiin meidän X6:lla niin pitkälle ku pääs ja otettiin meidän 30000€ kamat messiin ja lähettiin tallustamaa mestoille. Helikopterilla toivat meille 6 ruokalajin lounaan kämpälle ja veivät meidät takas autolle. Ihan mahtireissu, kyl siellä tunsi metsän fiiliksen ja sen rauhan. Ihanan askeettista.
Alaska. Saa maksaa noin 2000€ pelkistä lennoista, mikä on jo siistiä sinällää. Paljon ohjattuja vaelluksia. Mahdollisuuksia omatoimisuuten ja vanhaa kunnon metsäläiskulttuuria. Millä voit kehua paremmin? Kaatuu lapit, pohjoisvalkealat ja nuuksiot. Hitto, rauhallisempaa ei ole. Metsää, rauhaa, (karhuja), rauhaa, (karhuja), metsää (karhuja) ja rauhaa. Lähtisin kyl käymää, jos ois varaa.
Entäpä sitten tällainen. Kuvitteellinen "eräilijä" heittää pienen repun selkään ja kävelee 150m lähimpään metsään. Poikkeaa polulta ja tallustelee umpimetsässä pikkupolkuja sinne tänne. Välillä pysähtyy kannon nokkaan tupakille tai ottaa huikan vettä. Kappaskippas, puolukoita. Ei muuta kun syömään. Mustikoita, no hitto. Vattuja. Helkkari. Omnomnomnom. Ehkä pari valokuvaa. Mitähän kello on. Ketä kiinnostaa ja mitä väliä. Sieniä. Muovikassi taskusta ja sienet sisään. Järvi. Muutama heitto. Aikansa tallusteltuaan lähtee kotiinpäin. Paljon on nähty ja rauhaa koettu. Ihan naapurissa. Eikä maksa mitään. Mieli on levännyt. Ei ole kerrottavaa kymmenistä/sadoista kilometreistä. Ei voi väittää, että hirvee määrä oli hyttysiä. Ei ole syöty hanhenmaksapalleroita pellavaliinaiselta pöydältä, eikä nukuttu vain 100g painavassa teltassa. Ei voi kehua hinnalla. Mitä väliä?
En väitä, etteikö suorituspohjaisesta metsäilystä joku saa kicksejä, mutta väitän, että siinä metsän kokeminen jää hyvin vähäiseksi. "Ei nyt voi pysähtyä tähän kauniiseen paikkaan, kun pitää saada 30km tänään täyteen.". "Et muuten varmana jää heittelemään purolle. Pitää kävellä vielä pitkä matka ennen pimeää".
Olen usein sanonut, että mitä hyvää on muka suomessa/kouvolassa. Metsät. Niitä on paljon. En osaa kuvitella mitään muuta parempaa akkujen lataajaa kuin rauhallinen päivä metsässä (tai kalareissu). Mieluiten hyvässä, samanhenkisessä seurassa.
Luonto on mielentila. Siihen pitää suhtautua nöyrästi ja kunnioituksella. Ennenkaikkea luonnosta pitää nauttia. Eihän tehdä siitä kilpailua?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
