Ai sä oot joku v**** taksikuski!

"Teetkö sä jotain oikeeta työtä?", "Ai sä oot joku renki", "V**** yks taksikuski kusetti multa fyrkkaa viikko sitte", "V**** tää on kallista", "Sä oot asiakaspalveluhommissa ja jos mä haluun kuunnella Kirkaa radiosta niin sähän laitat".

Poliisia ja taksia ei kuulemma koskaan saa paikalle silloin kun niitä tarvitsee. Ei saakaan. Silloin kun moisia tarvitsee, tarvitsee yleensä moni muukin.

Taksikuskin ammatti. Isäntä tai renki. Sama toimenkuva. Moni pitää kyseistä hommaa ihan paskana. Moni taas ei. Ihmisillä tuntuu olevan kummallinen käsitys taksikuskin hommista. Jotkut moikuaa, että täällä sitä vaan tuhansia euroja nyhdetään asiakkaalta ja osa kyselee, että oikeesti, mitä työtä sä teet elannokses.


Tätähän minä. Ajan taksia. Yötöitä, iltatöitä ja aikaisia aamuherätyksiä. Hankalia ihmisiä ja vaarallisia kelejä. Pieni palkka ja tajuttomasti työtunteja. Narkkareita, juoppoja, kusta penkillä. Hirviä ja ajatus siitä, että jokainen keikka voi olla viimeinen. Syystä tai toisesta.

No mikä ihme siinä sitten viehättää? Miksi ihminen valitsee taksikuskin homman ja vielä pitää siitä? Omalla kohdalla vastaus on yksinkertainen. Asiakkaat. Olen pitänyt kirjaa ns. kusipäistä kohta neljän vuoden ajan. Ajamistani kyydeistä noin promille on ollut jollain tavalla todella vastenmielisiä tai uhkaavia. Jurpoja toki piisaa, mutta noin äkkiseltään voisin heittää, että 80% asiakkaista on ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat siirtyä paikasta A paikkaan B.

Syy miksi pidän työstäni on se noin 10% asiakkaista, jotka todella jäävät mieleen. Kuka mitenkin. Ehkä itsekin olen jäänyt jollekin mieleen. Sekä hyvässä, että pahassa.

Taksissa käydään välillä niin syvissä vesissä kulkevia keskusteluja. Puhutaan vakavasti. Olen tavannut ihmisen, jolle lääkäri on kertonut, että se on nyt tässä. Mitään ei ole tehtävissä.Monelle on vaimo/mies sanonut, että se on tässä. Monelle on vaimo/tyttöystävä kertonut, että lapsi on tulossa. Joku on rakastunut, joku on jätetty. Joltain on kuollut lapsi, joltain vanhempi. Joku on saanut työpaikan, joku menettänyt. Joku on onnellinen, joku ei. Tarinoita. Elämää. Iloa, surua, puhdasta riemua ja syvää masennusta. Kokemuksia ja ihmisten kohtaamista. Hyvässä ja pahassa.


Tämän 4 vuoden aikana olen löytänyt kollegoista hyvä ystäviä, kavereita, vihamiehiä ja kaikkea muuta. Osasta asiakkaita on tullut tuttuja. Hyvässä ja pahassa. Olen pessyt kusia penkiltä. Saanut haukkuja. Saanut isoja ja pieniä tippejä. Minulle on annettu viinapulloja, munkkeja ja puhelinnumeroita. Minulta on pyydetty tupakkaa, tulta, rahaa, laskua, ymmärrystä ja armoa. Olen heittänyt käytöshäiriöisiä ulos. Olen ihastunut. Minuun on ihastuttu. Olen käynyt kahvilla, kaljalla ja syömässä. Olen kuunnellut, olen puhunut ja olen ymmärtänyt ja minua on ymmärretty. Olen nähnyt auringonnousuja ja auringonlaskuja. Olen seissyt meren äärellä ja katsellut tähtitaivasta. Olen kaatunut, kantanut ja auttanut. Saattanut kotiin, avannut ovet, tiirikoinut lukon, soittanut poliisit, polttanut rattijuopon, huutanut hälytyskeskuspäivystäjälle, väistellyt idiootteja, vastaillut tyhmiin kysymyksiin, menettänyt hermoni, kuunnellut huutoa, huutanut, itkenyt ja nauranut.


Mikä muu työ antaa näin paljon erilaisia kokemuksia? Voisin väittää, että ei mikään. Useasti moikuan tolpalla "v****, mitä paskaa"-tyylillä, mutta tarkemmin ajateltuna tämä on ihan mahtavaa hommaa. Palkka ei ole mitenkään loistava, mutta kun on ruokaa, katto pään päällä ja mahdollisuus tehdä edes jotain vapaalla niin se riittää. Työ ei kuitenkaan ole rasittavimmasta päästä.

Muistan erään päivän 2006 kun työskentelin paikassa, jossa viihtyvyys oli reilusti negatiivisen puolella ja tuttuni soitti avomiehensä puolesta ja kysyi, että haluatko Kymis vaihtaa kehitysvammaiset juoppoihin ja vanhuksiin. Halusin. Saman tekisin nytkin.

- "Hei kuski, onks sulla kiire", kysyy juuri vankilasta vapautunut noin 50v mies. Ei todellakaan ole, vastaan. "No hyvä. Käydään tupakalla yhdessä hienossa paikassa.". Ajetaan kahden järven väliselle pienelle joelle ja pysähdytään padon kupeeseen, josta näkyy järven tyyni selkä, johon heijastuu auringonlasku. Poltellaan tupakat ja katsellaan maisemia. Ei tarvitse puhua. Ei ole kiire.


Vuosi jotain. Viikonloppu. Kymis on kännissä ja kypsynyt. Kymis kysyy vanhemmalta miespuoliselta taksikuskilta, että mikä helvetti siinä on, että noita naisia ei voi ymmärtää. Hieman harmaantunut taksinkuljettaja miettii hetken ja vastaa: "Ei kait niitä tarvi ymmärtää. Eiköhän se riitä, että rakastaa.". Toivottavasti olen tehnyt edes lähes samanlaisen vaikutuksen edes yhteen niistä useammasta tuhannesta asiakkaasta, jotka ovat olleet kyydissäni näiden vuosien aikana.

Olenhan kuitenkin vaan joku v**** taksikuski :)

Ps. Niin juu, nuo kuvat. Terveisiä siitä maailmasta, joka jää suurimmalta osalta ihmisiä kokonaan kokematta ja näkemättä.

Euroopan Kiertue 2009

13.7 Herätys klo 12. Lähtö 12.45. Eka etappi kouvola-hki. 139km. Viking Gabriellalla tukholmaan. Muutamat kaljat illalla ja yhden aikoihin unta palloon. Paska laiva, mutta pakko se on jollain mennä. Halvin vaihtoehto.

14.7 Herätys kasin pintoihin. Laivasta ulos 9.20. Keula kohti eteläruotsia. Todella tylsät maisemat ja moottoritietä. Matkaa tuli noin 700km. Lundiin yöksi. Aamulla matka jatkuu. Kohteena Hampuri. Nyt etsimään safkaa ja ehkäpä pari olutta. Lihapullia kermakastikkeessa ja bratwurst perunasalaatilla. Muutama kalja. Ei paha.

15.7 Ajoissa ylös ja nokka kohti hampuria. Kymis ratissa. Lundista Malmön kautta Köpenhaminssa ja sieltä Odensen kautta eteenpäin. Ei jaksanut lauttailla. Kilometreja tuli noin 500. Hampuriin Fulsbuttelin Ibis-hotelliin. Kymikselle joku ihmeen auringonpistos tai jotain ilta meni sängyssä maaten kuumeessa ja voimattomana. 1L vissyä ja 1L appelsiinimehua pelasti tilanteen.

16.7 Aamulla yliajoissa ylös. Aamutoimien jälkeen siirtyminen Hampurin keskustaan bussilla ja metrolla. Keskustassa päämärätöntä palloilua. Puolilta päivin siirtyminen Miniatur Wunderlandin suuntaan. Ensin kuitenkin pari olutta ja pientä evästä. Bongattu julkkis. James May (Captain Slow, Top Gear yms). Miniatur wunderland osoittautui aivan uskomattomaksi paikaksi. Käsittämätön määrä yksityiskohtia ja muutenkin kokonaisuutena loistava. Vähän palloilua ja
metrolla Fulsbutteniin ja sieltä kävellen hotellille (1,5km). Hotellilla kuvien purku ja iltapala+iltakaljat. Unta palloon ja aamulla kohti Berliiniä.

17.7 Seiskan pintoihin ylös, kamat kasaan, autoon ja nokka kohti berliiniä. 297km. Matka taittui erittäin sutjakkaasti, kiitos joustavan ja vähäisen liikenteen ja "vähäisten" tietöiden. Kymis puikoissa ja auto kulki joko jonossa tai kantin rajoittamana. Hulluina hetkinä hyvinkin kovaa. Keskituntinopeus mukaanlukien tauot, tietyöt ja hitaat osuudet noin 100km/h. Jari hyppäsi puikkoihin noin 75km ennen berliiniä. Teki pohjat, 215km/h mittarin mukaan. Tosin liikenne esti varsinaisten huippujen testauksen. Arviolta 225, mittarin mukaan. Hotellille, kamat huoneeseen ja kaupunkiin. Metroilua 15min ja Unter den Lindenissä ulos. Brandenburg gate ja
Reichstag käyty katsomassa ja muutama olut maisteltiin myös. Kertakaikkiaan hieno kaupunki, vaikka kova ukkosmyrsky jumitutti lähes tunniksi paikoilleen. Metroilua hotellille, päivällinen ja pari kaljaa. Huomenna ohjelmassa museohommia ja ajankäyttöä parhaalla mahdollisella tavalla (pari kaljaa). Matka jatkuu maanantaina Dachaun keskitysleirimuseon kautta Dresdeniin tai johonkin. Ei tiedä vielä.

18.7 Berlinöintiä aamu kympistä. Käytiin seuraavissa paikoissa: Zoologischer garten (1l tuopillinen aamupalaksi), Adolf Hitlerin ja Eva Braunin ruumiiden polttopaikka (fuhrerbunker), Sodassa kuolleiden juutalaisten muistomerkki (50m edellisestä), Kaljalla (useasti),Alexanderplatz (ostoshelvetti ja hengailumesta) ja tv-tornilla, missä olisi pitänyt jonottaa lippua 20min ja noin 40min pääsyä ylös. Ei kiitos. Ostoshelvetin Gourmet-osasto oli jotain täydellisen käsittämätöntä. Jos eläimessä on lihaa, sitä sai sieltä. Sipsejä, dippejä yms oli Viitakummun Siwan kokoinen alue... Viinejä Lehtohotorillinen isoja hyllyjä jne. Käsittämätöntä. Ostettiin matkapokerisetti, 6-pack kaljaa ja naksuja. Luvassa pienet uhkapelit oluen kera ja toipuminen päivän kulkemisestä. Metrolla parikymmentä kilometriä ja kävellen
varmaan kymmenkunta. Oksennan, jos näen yhdetkin portaat ennen aamua... Huomenna museoihin. Kymikselle ei uni maittanut niin meni ja veti kännin hotellin baarissa (auki 24h). Jägermeisteria ja khaljaa. Neljältä nukkumaan.

19.7 Aamupalaksi jälleen 1l tuoppi. Ei hullumpaa... Antiikkikirpparin kautta pergamon-museoon, jossa oli esillä lähinnä lähi-idän antiikkia, arkkitehtuuria ja taidetta. Vaikuttava näyttely kyllä. Näyttelyn jälkeen takaisin hotellille. Jariin iski sama mystinen tauti. Kymis veti pari kaljaa huoneessa ja kävi myös nukkumaan.

20.7 Ajoissa liikkeelle. Suuntana Potsdam ja Park Sans Souchi. Kasa palatseja tajuttoman isossa ja kauniissa puistossa. Tästä suunnaksi Lauten tms. joka osottautui vääräksi lauteniksi. 125km turhaan. Tarkoitus oli löytää 500m pitkä maankuljetin f60. Seuraava lauten... Väärä paikka. Lauchhammer... Ei löydy, vaikka piti olla kyltit. Lopetettiin etsintä. Vähän näköjään pitää suunnitella kuitenkin.
Ainakin senverran, että ennen lähtöä on TARKKA tieto paikasta, minne ollaan menossa. Ei se mitään. Nähtiin kaunein sateenkaari ikinä ja päästiin ajelemaan muutakin kun autobahneja. Mikä sinällään on perseestä. 50-70-90-80-100-70-60-50 ja navi huutaa pallo punaisena nopeusrajoituksista :) Lopulta päästiin Chemnitziin, josta huone, pari kaljaa ja unta palloon. Huomisesta päämäärästä ei ole tietoa. Ennakkotietojen perusteella se on jossain täällä päin :)

21.7 Kierrettiin muutama panimo. Huonolla menestyksellä. Saaliina pari pulloa mystistä olutta. Nähtiin useita pieniä ja lähes ällöttävän kauniita saksalaiskyliä. Maisemat oli tolkuttoman hienoja. Korkeuserojakin alkaa olemaan. Syötiin älyttömän halpa ja loistava eväs gasthousessa ja lähdettiin työntämään kohti munchenia, johon saavuttiin noin klo 18. Tavoista poiketen hotelli oli katsottu ennakolta. Hotelli oli 1km päässä keskustasta ja ilman omaa parkkipaikkaa, joten parkkipaikan etsiminen
oli ihan oma lukunsa. Löytyi kuitenkin. Kallis kun helvetti, mutta silti. Syömään, kaljaa ja unta palloon.

22.7 Aamulla keskitysleiriin (dachau). Tylsä paikka. Pari juutalaisvitsiä oli pakko heittää. Myös puhelimitse suomeen sysimustan huumorin ystävälle. Sitten vuorossa Deutches Museum. TAJUTTOMAN kokoinen paikka, josta ehdittiin käydä ehkä 45%. Nähtävää kuitenkin riitti. Pakkopaikassa vaateostoksille (parin kaljan kautta toki). Tuli ostettua puoliälytön kasa vaatteita. Itseasiassa housukokoelma kaksinkertaistui ja sama taisi käydä paidoille... Huhhuh. Iski Osteludemoni. Paljon kaikkea ja halvalla. Tavallaan. Hotelliin suihkuun, vaatteiden vaihtoon ja bierkarteniin kaljalle (se tuttu litranen). Hotelliin, unta palloon ja aamulla Saltzburgiin. Suomi on muuten paska maa. Lähes kaikin puolin. Kouvola on muuten totaalisen
paska kaupunki, joka ei sinällään ole mikään uusi juttu.

23.7 Suuntana vanhan kaverin mökki Salzburgin lähistöllä. 10v tauon jälkeen oli ylikiva tavata taas. Grillailua, olutta ja hengailua +40 asteen lämmössä. Jarilta suli hieman silmälasin toinen linssi autossa... Salzburgiin ****-hotelliin (halpa) illalla evästä ja pari viskiä ja muutama paukku ynnä safkaa. Lasku oli
aika tyly, mutta paskaakos sitä lomalla niin miettimään :) Unta palloon.

24.7 Alppien tutkailua ja vierailu Adolfin teetuvalla 1834m korkeudessa kotkanpesässä. Komeat maisemat. Matka jatkui alppien keskellä kohteena Garmisch-Partenkirchen parin mutkan kautta isoja teitä vältellen. Matkalla keli muuttui aivan paskaksi, joten alppien kuvaus jäi vähäiseksi. Jotain nyt kuitenkin. Hotellin etsimisessä oli kovasti ongelmia, mutta loppujen lopuksi löytyi. Tosin kaikki sängyt oli parisänkyjä, joten päädyttiin ottamaan omat huoneet molemmille. Jos nyt sais nukuttua ilman kuorsausta :) Iltapalalla ja kaljalla käytiin naapurin irkkupubissa. Se tosin oli täynnä amerikkalaisia. Sigh... Unta palloon ja aamulla kohti Amsterdamia. 910km Pitäisi taittaa. Kattoo nyt sitten, mihin asti jaksaa.

25.7-aikauhee

Amsterdam, paluu suomeen, kännäämistä. Ei kommentoitavaa. Mahtava matka!

Lähimetsä, unohdettu luonnonvara?

Onneksi on Pohjois-Valkealan erämaat ja metsät. Pari pikku ongelmaa... Jos meet autolla, tulee ongelmaksi etsiä parkkipaikka, koska metsät on täynnä kaikenmaailman tyyppiä. Osalle asia on ihan vaan statusta. Pakko päästä sanomaan kavereille, että vaellettiin nyt viikonloppuna 82345km ja voi pojat, että oli kaunista. Mitää ei ehitty kyl kattoo, ku oli pakko saada kilsoja! Nukuttiin vaan 3h/yö. Svidu, että oli hienoa. Maukalla oli kamat, jotka paino vaa 3kg yhteesä. Vähän siistiä.

Lappilappilappi... Jos siellä ei vaella vähintään 100km niin on NIIN luuseri ja huono ihminen. Svidu, ajettiin meidän X6:lla niin pitkälle ku pääs ja otettiin meidän 30000€ kamat messiin ja lähettiin tallustamaa mestoille. Helikopterilla toivat meille 6 ruokalajin lounaan kämpälle ja veivät meidät takas autolle. Ihan mahtireissu, kyl siellä tunsi metsän fiiliksen ja sen rauhan. Ihanan askeettista.

Alaska. Saa maksaa noin 2000€ pelkistä lennoista, mikä on jo siistiä sinällää. Paljon ohjattuja vaelluksia. Mahdollisuuksia omatoimisuuten ja vanhaa kunnon metsäläiskulttuuria. Millä voit kehua paremmin? Kaatuu lapit, pohjoisvalkealat ja nuuksiot. Hitto, rauhallisempaa ei ole. Metsää, rauhaa, (karhuja), rauhaa, (karhuja), metsää (karhuja) ja rauhaa. Lähtisin kyl käymää, jos ois varaa.

Entäpä sitten tällainen. Kuvitteellinen "eräilijä" heittää pienen repun selkään ja kävelee 150m lähimpään metsään. Poikkeaa polulta ja tallustelee umpimetsässä pikkupolkuja sinne tänne. Välillä pysähtyy kannon nokkaan tupakille tai ottaa huikan vettä. Kappaskippas, puolukoita. Ei muuta kun syömään. Mustikoita, no hitto. Vattuja. Helkkari. Omnomnomnom. Ehkä pari valokuvaa. Mitähän kello on. Ketä kiinnostaa ja mitä väliä. Sieniä. Muovikassi taskusta ja sienet sisään. Järvi. Muutama heitto. Aikansa tallusteltuaan lähtee kotiinpäin. Paljon on nähty ja rauhaa koettu. Ihan naapurissa. Eikä maksa mitään. Mieli on levännyt. Ei ole kerrottavaa kymmenistä/sadoista kilometreistä. Ei voi väittää, että hirvee määrä oli hyttysiä. Ei ole syöty hanhenmaksapalleroita pellavaliinaiselta pöydältä, eikä nukuttu vain 100g painavassa teltassa. Ei voi kehua hinnalla. Mitä väliä?

En väitä, etteikö suorituspohjaisesta metsäilystä joku saa kicksejä, mutta väitän, että siinä metsän kokeminen jää hyvin vähäiseksi. "Ei nyt voi pysähtyä tähän kauniiseen paikkaan, kun pitää saada 30km tänään täyteen.". "Et muuten varmana jää heittelemään purolle. Pitää kävellä vielä pitkä matka ennen pimeää".

Olen usein sanonut, että mitä hyvää on muka suomessa/kouvolassa. Metsät. Niitä on paljon. En osaa kuvitella mitään muuta parempaa akkujen lataajaa kuin rauhallinen päivä metsässä (tai kalareissu). Mieluiten hyvässä, samanhenkisessä seurassa.

Luonto on mielentila. Siihen pitää suhtautua nöyrästi ja kunnioituksella. Ennenkaikkea luonnosta pitää nauttia. Eihän tehdä siitä kilpailua?

Matkapäiväkirja 14.3-21.3

Matka on heitetty ja kuvat otettu. Tässäpä matkapäiväkirjaa, tai jotain sinnepäin.

14.3.

Aamun kauhuherätyksen jälkeen lähdettiin aikataulussa liikkeelle. Siis me lähdettiin. Lentokone ei. Se oli rikki. Koneen piti lähteä klo 9. Todellinen lähtöaika oli noin 16.00 tai sinnepäin. Perillä Las Palmasissa oltiin noin klo 21 paikallista aikaa. Hotellilla oltiin noin klo 22. Toistaiseksi kaikki hienosti. Lämpötila on +22. Ei paha. Ostettin juotavaa ja käppäiltiin vähän. Unta palloon, että huomenna jaksaa.

15.3

Heräsin 7:40... Tuli tunnit täyteen. Ysin aikaan lähdettiin liikkeelle. Käytiin rantsussa hengailemassa ja kaupassa. Kaljaa, aurinkovoidetta, aurinkolasit, salamia, margariinia, leipää ja tupakkaa. Sitte taas rantakadulle tallustelemaan.

Syötiin sisäfilettä ja juotiin pari tuoppia khaljaa :) Käveltiin tänään noin 10km pääsemättä oikeastaan mihinkään. Ilma oli lämpimän ja kuuman välimaastossa. Aurinko paistoi hulluna.

Käytiin kolmen maissa nykäsemässä "kevyet" kebabit ja noin 16.30 hotellille nykäsemään pienet päiväunet. Kasilta liikkeelle uudestaan. Yökuvia ja muutama kalja. Takas hotellin, pari kaljaa ja muutama leipä. Unta palloon ja huomenna uudestaan. Vesi oli ihan perkeleellisen kylmää. Aivo lepää ihan kympillä. Ei vieläkään mitään suunnitelmia suuntaan tai kolmanteen. Mahtavaa!

16.3

Herättiin vähän yli 8. Aamutoimet ja kaupungille hengailemaan. Tarkoituksena oli löytää nettikahvila. Löydettin useita. Tosin vasta illalla. Löydettiin keskustasta täydellinen ostoshelvetti. Iso tavaratalo kahden puolen katua. Molemmilla puolilla 6 kerrosta. Hinnat stockmann-luokkaa. Valikoima jotain täysin käsittämätöntä. Stockmannilta ei löydy moottorisahaa, lämpöpumppua, kaukoputkisettejä, pesukoneita ja kirjahyllyjä.

Keskustassa oli kova tuuli, mutta lämpötila oli abouttiarallaa +29. Nähtiin puu, jossa oli mahdollisesti pulun koteloita. Käytiin parilla kaljalla. 4x 0,5 tuoppi 8€. Ihanan kallista.

About puol yksi vakimestaan syömään (ja parille tuopille). 2x grillattua miekkakalaa + 4 tuoppia. 40€. Kovin kallista. Ei haittaa.

Pikakäynti hotellilla ja rannalle makailemaan. Greenpeace ei heittänyt meitä mereen. Ei oltu läheskään valaimmasta päästä. Parin tunnin makoilun/hengailun jälkeen pari kaljaa ja kinkku/juusto paahtikset. Takaisin hotellille.

Illalla lähdettiin etsimään halpaa lähikauppaa, joka löytyikin lähes suorilta. Hiper Dinossa olutta 17c/prk. Ostettiin 12tlk. 2,04€. Sipsipussi maksoi suunnillen saman. Ostin reissun tupakat. 15,30€ kartsa sinistä LM:mää. Hiphei. Kello on nyt 21 paikallista aikaa. Kohta olis päivällisaika. Eipä tässä kyllä niin nälkä ole. Josko outoa espanjalaista tv-viihdettä ja ylläri, pari kaljaa :)

17.3

Lähdettiin aamusta saaren eteläosaan katsomaan Maspalomasin dyynejä. Las Palmasissa paistoi aurinko. Bussimatka oli kokonaiset 6,15€, which was nice. Maspalomas osoittautui kammottavaksi turistihelvetiksi, jossa aivo alkoi savuamaan lähes saman tien. Pari kaljaa, kasa valokuvia ja päämäärätöntä hengailua. Dyynit löytyi, mutta ei tällä kunnolla paljon dyyneillä kävelty. Tajuttoman rankkaa hommaa. Pari kaljaa lisää ja bussilla takaisin Las Palmasiin. Ei paha reissu ollenkaan.

Las palmasissa tosin jouduttiin jäämään pysäkkiä aiemmin pois, ostoshelvettikadun lähistölle, jossa tein jotain, jota en ole tehnyt aikoihin. Ostin vaatteita. Housuvalikoimani sai 200% lisän. Nyt minulla on kolmet housut :) Taksilla noin 7km hotellille (4,55€).

Iltapalaa ja pari kaljaa ja unta pallukkaan.

18.3

Aamulla taas ajoissa ylös, tallustelu bussiasemalle selvittämään, kuinka pääsee vuorille. Ongelma selvisi. Hyvin pääsee. Puuttuu vaan selkeä päivä. Suotta pilvisellä ilmalla sinne lähtee. Tai siis Las Palmasissa oli vähän pilviä, mutta koska noilla perkeleillä on tapana kertyä vuorille, päätettiin olla lähtemättä.

Asemalla tavattiin ekana päivänä juttelemaan tullut norjalaisnainen, jonka kanssa vaihdettiin muutama sana valokuvauksesta.

Eräs nainen tuli kertomaan meille las palmas-kiertoajelusta. 11 pysäkkiä, voi loikata ulos/sisään missä vaan, niin monta kertaa kun haluaa ja 24h ajan. No perkele! Päivän ohjelma selvisi siinä. Kuvia tuli otettua perkeleesti ja nähtyä kaupunkia muutenkin. Kaljaakin tuli muutama juotua.

Takaisin hotellille, 3h siesta ja pitkät vaatteet päälle ja etsimään iltapalaa. Vakiopaikaksi muodostuneeseen mestaan parille kaljalle. En jaksanu syödä mitään, koska olin tunkenut itseeni tajuttoman kokoisen voileivän aiemmin. Sitte unta palloon.

19.3

Pilvistä. Ei siis vuorille. Tallusteltiin rannalla ja kuvailtiin surffareita jne. Lämmintä piisaa, mutta paikotellen pilvistä. Naama alkaa punottaa, niinkuin suomi-turistilla kuuluu.

Olen kärsiny useemman päivän mausteettoman ruuan puuttesta, mutta tänään löyty intialainen ravintola. Chicken Tikka ja kasa basmatiriisiä. Nyt en kärsi enää mausteiden puutteesta, which is nice.

Käveltyä tuli noin 6km... Pienet siestat ja sitte illemmalla jonnekkin suuntaan.

3h unta. Kauppaan kaljan ostoon. Oli taas mokomat loppu. Kuvasaaliin perkaamista ja Las Palmasin flipperimestarin selvittelyä oluen kera. Sain pataani kun akat. Unta palloon ja toiveissa pilvetön sää huomiseksi, että päästään vuorille. Päässä 3546 litraa rasvoja ja märkä pyyhe. Pallo paloi... Perskeles!

20.3

Pilvistä, perkele. Ei siis vuorille. Perkele! Puoli kymmenen ylös ja puoliltapäivin kaupungille hengailemaan. Viinakaupasta tuliaisviinat ja laukkukaupasta iso matkalaukku, kun ei tavara muuten mahdu... Hotellille siestan viettoon 14:30 ja ylös 17.30. Siesta on maailman paras keksintö. Iltaohjelmaan kuuluu kunnon päivällinen (jahka tässä tulee nälkä lounaan jäljiltä) ja muutama kalja. Aamulla lähtö kentälle
12.10 ja paluu kusiseen ja kaikin puolin negatiiviseen suomeen alkaa. Parin mutkan kautta tosin :)

Päivällisen nauttimispaikaksi valittiin Argenttinalainen buffet-tyyppinen ravintola, jossa oli 20 erilaista salaattia, kymmenkunta erilaista lämmintä höystöä ja pöytään kannettiin ja leikattiin kymmentä eri grillilihaa. Oli muuten aivan perkeleellisen hyvää.

Matka oli kaikin puolin onnistunut. Kuvia tuli otettua noin 1300kpl. Kuvasaalista voi käydä ihmettelemässä osoitteessa http://www.flickr.com/photos/kymis/sets/72157615770620561/show/

Suomalainen verotus

Olipa taas kerran pieni ja täysin kuvitteellinen taksirenki nimeltään Kymis. Pieni kuvitteellinen hahmomme asui pienessä ja takapajuisessa valtiossa jääkarhujen ja susien kanssa. Kerran kymis sai asiakkaan kyytiin. Pikku taksirenkimme ajoi kyydin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja kehtasi vielä pyytää matkasta maksun, joka sisälsi veroa. Vero meni lyhentämättömänä suuren ja ilkeän verokarhun taskuun.

Kymis ajaessaan toki käytti asiakasta kyydittäessään pienen ja kiltin yrittäjän autoa, josta pieni ja kiltti yrittäjä oli maksanut veroa. Pienen ja kiltin yrittäjän auto ei kulje pyhällä hengellä, joten se poltti pienen määrän polttoainetta. Tästä pieni ja kiltti yrittäjä toki maksoi veroa pienelle ja kiltille huoltoasemayrittäjälle.

Pieni ja kiltti huoltoasemayrittäjä osti polttoaineen isolta, mutta kiltiltä polttoainefirmalta, joka maksoi polttoaineesta myös veroa. Isolla, mutta kiltillä polttoainefirmalla oli monenmonta pientä ja kilttiä työntekijää, joille maksettiin siitä, että he tekivät töitä isolle, mutta kiltille polttoainefirmalle. He maksoivat palkastaan veroa isolle ja ilkeälle verokarhulle, joka laittoi sen lyhentämättömänä taskuunsa.

Koitti se päivä, että pieni ja kiltti yrittäjä maksoi pienelle ja kiltille Kymikselle palkka pienen ja kiltin kymiksen tekemästä työstä. Yhdessä pieni ja kiltti yrittäjä ja pieni ja kiltti kymis maksoivat palkasta veroa ja tellit ja kellit ja kullit ja nullit ja pullit ynnä pallit, jotka iso ja ilkeä verottaja laittoi lyhentämättömänä taskuunsa.

Eräänä päivän pieni ja kiltti yrittäjä, joka hyvää hyvyyttään oli työllistänyt kiltin ja pienen kymiksen (joka siis on kuvitteelinen hahmo) päätti, että nyt otetaan pahaa ja ilkeää viinaa yhdessä kymiksen kanssa. Kiltti ja pieni kymis ja kiltti ja pieni isäntä menivät viinakauppaan ostamaan viinaa. Kiltit ja pienet kymis ja isäntä maksoivat viinasta veroa, joka meni ison ja ilkeän verokarhun taskuun ihan lyhentämättä. Bileet oli onneksi hyvät. Baariinkin mentiin ihan taksilla. Matkasta maksettiin veroa. Baarissa viinasta maksettiin veroa. Kotimatkastakin maksettiin veroa. Krapulakebabista maksettiin veroa, niinkuin sen kotiinkuljetuksestakin. Kebab-yrittäjä maksoi veroa kun ei kebabyrittäjän pizzataksitkaan kulje ilman polttoainetta, josta maksetaan veroa.

Seuraavana päivänä iso ja ilkeä verokarhu nauroi koko matkan kävellessään pankkiin ja suomenruotsalaiset saivat taas fyrkkaa teatterinsa uusimiseen. Riitti siitä vähän moottoritiehankkeeseenkin.

Pienellä ja kiltillä kymiksellä kyti ajatus, että pitäiskö oikeastaan lopettaa kaikki työt ja käydä ison ja pahan valtion elätiksi, koska sehän ne rahat loppujen lopuksi kuitenkin hyvinvointivaltiossa vie. Tavalla tai toisella.

VAIN ROOLIPELAAJILLE!

Ootteko muuten te roolipelihenkiset ihmiset koskaan aatellu ropeja monstereiden kannalta?

Mie just ekaa kertaa ikinä aattelin, kun wowissa teurastin koboldeja.

Onko oikeesti siistiä kasvaa jossain saatanan luolassa (jos on tuuria ja örkit ei o varannu sitä jo) ja kuulla koko ikäsä, et koboldit hallitsee maailmaa ja koboldit rulettaa.

Sitte teidän hieno heimo hyökkää läheiseen kylään ja vie sieltä safkaa ja viinaa. Elämä on siistiä. Kaikkea piisaa ja on vielä paljon ylikin. Teette sen vaan siks, että teillä ei o mitään. Siis a) yhtään b) mitään. Niillekkin jäi vielä

Muttamutta. Kyseiseen kylään jostain kusisesta oikusta sattuu joku vitun sankari, joka ostetaan suolarahoilla kostamaan teidän tekoset.

No tää saatanan sankari tulee ja pistää kylmäks sut ja koko sun suvun alta 5min ja ei sitä ole moittimassa yk, eikä mikään muukaan taho. Paitsi ne kukkahattutädit... Kas kun roolipelaaminen on saatanasta ja tietokonepelit ne vasta onkin.

Mut oikeesti, vituttais olla koboldi. Ne saa aina kaiken paskan niskaan. Örkit on ees jonkun verran kovempia.

Veroja siellä, veroja täällä

Heippa taas molemmat lukijani. Tänään kymis-setä vinkuu ja valittaa aiheesta suomalainen verotus ja verovarojen käyttö.

Olipa kerran Kymis, joka painoi tuntitolkulla taksin ratissa töitä. Maksoi kiltisti veronsa ja rasitti valtiollisia palveluita mielestään huomattavasti vähemmän kuin maksoi veroja. Tällä täysin mielikuvituksen tuottamalla Kymis-hahmolla menee joka kuukausi palkasta noin 23% jonnekkin muualle kuin omaan taskuun. On verot, tellit, kellit, pellit, vellit ja kullit. Kerran Kymistä potkaisi onni-setä perseelle ja Kymis teki vuoden aikana hyvän tilin. Kymiksellä oli hyvä mieli, kunnes sai uuden verokortin. Siinäpä valtiokin häntä hyvästä tilistä onnitteli, veroprosenttia nostamalla.

Samaan aikaan toisaalla Yrjö Yrittäjä pyöritti hyvin vauhtiin päässyttä pientä yritystään. Ykällä riitti hyvin töitä ja Ykä työllisti parikin nuorta työntekijää. Makseli hänkin kiltisti veronsa ja oli kaikin puolin tyytyväinen mies. Hieman tosin kaihersi, että työntekijöiden töissäpito maksoi Ykälle hyvinkin paljon rahaa palkkakulujen lisäksi. Eräänä kauniina päivänä Ykän yritys sai huippuluokan tilauksen, joka takaisi Ykän firmalle loistavan, voitollisen vuoden. Tämän huomasi toki myös Valtio, joka lätkäisi Ykän firmalle loistavan lisäveron. "No perkele, sinne meni sekin raha", totesi Ykä. Ykä painoi firmassaa töitä niska limassa 68-vuotiaaksi. Varmasti tekisi töitä vielä tänä päivänäkin, jollei olisi kuollut sydänkohtaukseen.

Myös Einari Epäkelvolla oli yritys. Einari käytti pimeää työvoimaa ja näinollen säästi hurjasti palkkakuluissa. Palvelutkin myytiin pääosin pimeästi, ohi kirjanpidon. Einarin työntekijät olivat kovasti tyytyväisiä tileihinsä, joiden päälle tuli vielä työttömyyskorvaukset. Joka kuukausi Einari siirteli rahaa parin välikäden kautta ulkomaalaiseen pankkiin turvaan. 15 vuotta Einari teki pimeää bisnestään ja oli saanut jo aikamoisen kasan rahaa turvaan. Einari oli multimiljonääri. Loppujen lopuksi paha sai palkkansa ja Einari tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, josta hän istui vähän vajaan vuoden Haminan työsiirtolassa. Nykyään 42-vuotias Einari elelee herroiksi Miamin loppumattomilla hiekkarannoilla.

Kauniaisissa 380 neliön pikku suomenkodissaan asuva Pär Saukko ihailee juuri ostamaansa 590000€ taulua juoden konjakkia ja poltellen paksua pehmeän makuista havannalaista sikariaan. Pärin vuotuinen verotettava tulo on 450000€, josta hän maksaa kunnioitettavat 12% veroa. Humoristina tunnettu Pär on aina napakasti todennutkin, että "Palkkatulo on pikkutuloa, pääomatuloilla sitä eletään ja porskutetaan". Pärin pikku yritysimperiumi tuottaa hänelle suoraan lapaseen noin 7,5M€ vuodessa. Pärin kaverit eduskunnassa hoitaa kyllä asiat niin, ettei Pär-parka joudu pienistä tuloistaan hirmuisia veroja makselemaan. Ettei Pärille tule paha mieli.

53-vuotias, alkoholisoitunut mies nimeltä Jalmari kulkee kadulla. Jallulle on kuppi maittanut jo 15 vuotta. Eihän Jallu tietenkään töissä käy, eihän sitä nyt sairaseläkeläinen. Tänään Jallulla on sossupäivä. Siellä on aina niin kiva käydä. Saahan sieltä niitä kaupan maksusitoumuksia ja usein ihan puhdasta fyrkkaakin. Rahat riittää juurikin kuukauden viinoihin ja saa sitä välillä ruokaakin. Kesät Jallu viettää kavereitten kanssa puistossa tai jonkun kämpillä. Talveksi Jallu katoaa jonnekkin, mutta jopas taas kevään ensi lämpimillä kuuluu tuttu örinä kilvan linnunlaulun kanssa.

Pekka "Raato" Punkkari suuntaa tiensä Helsingissä pidettävään mielenosoitukseen yhteiskuntaa vastaan. Pekka riehuu ja röpöttää ja huutaa valtiovallan vastaisia iskulauseita suu vaahdossa. "Anarkiaa kansalle"-huutaa Pekka, "Yhteiskunta haisee!". Pekka ei käy äänestämässä. "Paskanko riemua siitä saa. Samat runkkarit sinne valitaan niinkuin ennenkin". Ennen sammumistaan Pekka kokee pienen ahaa-elämyksen. Huomennahan tulee työttömyyskorvaukset. Taas voi ostaa kaljaa, hiivaa, perunoita ja sokeria.

Somatopiasta kotoisin oleva Nwanda on saapunut kylmään suomeen. Somatopiassa on epävakaat olosuhteet ja hän kokee henkensä olevan siellä uhattuna. Toki sotimiset ja väkivalta tapahtuu hyvin kaukana hänen kotoaan, mutta ei vara venettä kaada. Suomeen hän päätyi, kun kaverit kertoi sähköpostissa, että tänne pääsee kuka vaan ja täällä ei turhia kysellä. Tule tänne vaan. Nwandahan lähti Suomeen siltä istumalta. Hyvin äkkiä Nwanda suomeen kotiutuikin. Kaiken sai ilmaiseksi. Asunnon, rahaa, vaatteet ja oikeastaan kaiken, mitä älysi pyytää. Vähän jos sattui rötöstelemään niin heti oli joku paijaamassa päätä ja selittämässä, että tämä nyt vain kuuluu Nwandan kulttuuriin. Pitää suvaita. Tärkein sana, jonka Nwanda oppi, on rasisti. Ärrä oli ensin vaikea, mutta kyllä se pienellä harjoittelulla pyörähtää. Sillä saa viimeistään tahtonsa läpi. Oi auvoisaa oloa! Tästä muuten pitää kertoa kavereille kanssa.

Nwandan kaveri Okaba saapui myös suomeen, mutta ei ollut täysin samoilla linjoilla Nwandan kanssa. Alkuvaiheessa apu oli kovinkin tarpeellista, mutta vuoden jälkeen, opittuaan kielen ja saatuaan työpaikan Okaba ei enää tukia tarvinnut. Okaba opiskeli työn ohella itsestään arkkitehtiä. Ennätysnopeiden opintojen jälkeen Okaba perusti arkkitehtitoimiston ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Toki koko ajan veroja maksaen.