Ootteko muuten te roolipelihenkiset ihmiset koskaan aatellu ropeja monstereiden kannalta?
Mie just ekaa kertaa ikinä aattelin, kun wowissa teurastin koboldeja.
Onko oikeesti siistiä kasvaa jossain saatanan luolassa (jos on tuuria ja örkit ei o varannu sitä jo) ja kuulla koko ikäsä, et koboldit hallitsee maailmaa ja koboldit rulettaa.
Sitte teidän hieno heimo hyökkää läheiseen kylään ja vie sieltä safkaa ja viinaa. Elämä on siistiä. Kaikkea piisaa ja on vielä paljon ylikin. Teette sen vaan siks, että teillä ei o mitään. Siis a) yhtään b) mitään. Niillekkin jäi vielä
Muttamutta. Kyseiseen kylään jostain kusisesta oikusta sattuu joku vitun sankari, joka ostetaan suolarahoilla kostamaan teidän tekoset.
No tää saatanan sankari tulee ja pistää kylmäks sut ja koko sun suvun alta 5min ja ei sitä ole moittimassa yk, eikä mikään muukaan taho. Paitsi ne kukkahattutädit... Kas kun roolipelaaminen on saatanasta ja tietokonepelit ne vasta onkin.
Mut oikeesti, vituttais olla koboldi. Ne saa aina kaiken paskan niskaan. Örkit on ees jonkun verran kovempia.
27.10.08
4.10.08
Veroja siellä, veroja täällä
Heippa taas molemmat lukijani. Tänään kymis-setä vinkuu ja valittaa aiheesta suomalainen verotus ja verovarojen käyttö.
Olipa kerran Kymis, joka painoi tuntitolkulla taksin ratissa töitä. Maksoi kiltisti veronsa ja rasitti valtiollisia palveluita mielestään huomattavasti vähemmän kuin maksoi veroja. Tällä täysin mielikuvituksen tuottamalla Kymis-hahmolla menee joka kuukausi palkasta noin 23% jonnekkin muualle kuin omaan taskuun. On verot, tellit, kellit, pellit, vellit ja kullit. Kerran Kymistä potkaisi onni-setä perseelle ja Kymis teki vuoden aikana hyvän tilin. Kymiksellä oli hyvä mieli, kunnes sai uuden verokortin. Siinäpä valtiokin häntä hyvästä tilistä onnitteli, veroprosenttia nostamalla.
Samaan aikaan toisaalla Yrjö Yrittäjä pyöritti hyvin vauhtiin päässyttä pientä yritystään. Ykällä riitti hyvin töitä ja Ykä työllisti parikin nuorta työntekijää. Makseli hänkin kiltisti veronsa ja oli kaikin puolin tyytyväinen mies. Hieman tosin kaihersi, että työntekijöiden töissäpito maksoi Ykälle hyvinkin paljon rahaa palkkakulujen lisäksi. Eräänä kauniina päivänä Ykän yritys sai huippuluokan tilauksen, joka takaisi Ykän firmalle loistavan, voitollisen vuoden. Tämän huomasi toki myös Valtio, joka lätkäisi Ykän firmalle loistavan lisäveron. "No perkele, sinne meni sekin raha", totesi Ykä. Ykä painoi firmassaa töitä niska limassa 68-vuotiaaksi. Varmasti tekisi töitä vielä tänä päivänäkin, jollei olisi kuollut sydänkohtaukseen.
Myös Einari Epäkelvolla oli yritys. Einari käytti pimeää työvoimaa ja näinollen säästi hurjasti palkkakuluissa. Palvelutkin myytiin pääosin pimeästi, ohi kirjanpidon. Einarin työntekijät olivat kovasti tyytyväisiä tileihinsä, joiden päälle tuli vielä työttömyyskorvaukset. Joka kuukausi Einari siirteli rahaa parin välikäden kautta ulkomaalaiseen pankkiin turvaan. 15 vuotta Einari teki pimeää bisnestään ja oli saanut jo aikamoisen kasan rahaa turvaan. Einari oli multimiljonääri. Loppujen lopuksi paha sai palkkansa ja Einari tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, josta hän istui vähän vajaan vuoden Haminan työsiirtolassa. Nykyään 42-vuotias Einari elelee herroiksi Miamin loppumattomilla hiekkarannoilla.
Kauniaisissa 380 neliön pikku suomenkodissaan asuva Pär Saukko ihailee juuri ostamaansa 590000€ taulua juoden konjakkia ja poltellen paksua pehmeän makuista havannalaista sikariaan. Pärin vuotuinen verotettava tulo on 450000€, josta hän maksaa kunnioitettavat 12% veroa. Humoristina tunnettu Pär on aina napakasti todennutkin, että "Palkkatulo on pikkutuloa, pääomatuloilla sitä eletään ja porskutetaan". Pärin pikku yritysimperiumi tuottaa hänelle suoraan lapaseen noin 7,5M€ vuodessa. Pärin kaverit eduskunnassa hoitaa kyllä asiat niin, ettei Pär-parka joudu pienistä tuloistaan hirmuisia veroja makselemaan. Ettei Pärille tule paha mieli.
53-vuotias, alkoholisoitunut mies nimeltä Jalmari kulkee kadulla. Jallulle on kuppi maittanut jo 15 vuotta. Eihän Jallu tietenkään töissä käy, eihän sitä nyt sairaseläkeläinen. Tänään Jallulla on sossupäivä. Siellä on aina niin kiva käydä. Saahan sieltä niitä kaupan maksusitoumuksia ja usein ihan puhdasta fyrkkaakin. Rahat riittää juurikin kuukauden viinoihin ja saa sitä välillä ruokaakin. Kesät Jallu viettää kavereitten kanssa puistossa tai jonkun kämpillä. Talveksi Jallu katoaa jonnekkin, mutta jopas taas kevään ensi lämpimillä kuuluu tuttu örinä kilvan linnunlaulun kanssa.
Pekka "Raato" Punkkari suuntaa tiensä Helsingissä pidettävään mielenosoitukseen yhteiskuntaa vastaan. Pekka riehuu ja röpöttää ja huutaa valtiovallan vastaisia iskulauseita suu vaahdossa. "Anarkiaa kansalle"-huutaa Pekka, "Yhteiskunta haisee!". Pekka ei käy äänestämässä. "Paskanko riemua siitä saa. Samat runkkarit sinne valitaan niinkuin ennenkin". Ennen sammumistaan Pekka kokee pienen ahaa-elämyksen. Huomennahan tulee työttömyyskorvaukset. Taas voi ostaa kaljaa, hiivaa, perunoita ja sokeria.
Somatopiasta kotoisin oleva Nwanda on saapunut kylmään suomeen. Somatopiassa on epävakaat olosuhteet ja hän kokee henkensä olevan siellä uhattuna. Toki sotimiset ja väkivalta tapahtuu hyvin kaukana hänen kotoaan, mutta ei vara venettä kaada. Suomeen hän päätyi, kun kaverit kertoi sähköpostissa, että tänne pääsee kuka vaan ja täällä ei turhia kysellä. Tule tänne vaan. Nwandahan lähti Suomeen siltä istumalta. Hyvin äkkiä Nwanda suomeen kotiutuikin. Kaiken sai ilmaiseksi. Asunnon, rahaa, vaatteet ja oikeastaan kaiken, mitä älysi pyytää. Vähän jos sattui rötöstelemään niin heti oli joku paijaamassa päätä ja selittämässä, että tämä nyt vain kuuluu Nwandan kulttuuriin. Pitää suvaita. Tärkein sana, jonka Nwanda oppi, on rasisti. Ärrä oli ensin vaikea, mutta kyllä se pienellä harjoittelulla pyörähtää. Sillä saa viimeistään tahtonsa läpi. Oi auvoisaa oloa! Tästä muuten pitää kertoa kavereille kanssa.
Nwandan kaveri Okaba saapui myös suomeen, mutta ei ollut täysin samoilla linjoilla Nwandan kanssa. Alkuvaiheessa apu oli kovinkin tarpeellista, mutta vuoden jälkeen, opittuaan kielen ja saatuaan työpaikan Okaba ei enää tukia tarvinnut. Okaba opiskeli työn ohella itsestään arkkitehtiä. Ennätysnopeiden opintojen jälkeen Okaba perusti arkkitehtitoimiston ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Toki koko ajan veroja maksaen.
Olipa kerran Kymis, joka painoi tuntitolkulla taksin ratissa töitä. Maksoi kiltisti veronsa ja rasitti valtiollisia palveluita mielestään huomattavasti vähemmän kuin maksoi veroja. Tällä täysin mielikuvituksen tuottamalla Kymis-hahmolla menee joka kuukausi palkasta noin 23% jonnekkin muualle kuin omaan taskuun. On verot, tellit, kellit, pellit, vellit ja kullit. Kerran Kymistä potkaisi onni-setä perseelle ja Kymis teki vuoden aikana hyvän tilin. Kymiksellä oli hyvä mieli, kunnes sai uuden verokortin. Siinäpä valtiokin häntä hyvästä tilistä onnitteli, veroprosenttia nostamalla.
Samaan aikaan toisaalla Yrjö Yrittäjä pyöritti hyvin vauhtiin päässyttä pientä yritystään. Ykällä riitti hyvin töitä ja Ykä työllisti parikin nuorta työntekijää. Makseli hänkin kiltisti veronsa ja oli kaikin puolin tyytyväinen mies. Hieman tosin kaihersi, että työntekijöiden töissäpito maksoi Ykälle hyvinkin paljon rahaa palkkakulujen lisäksi. Eräänä kauniina päivänä Ykän yritys sai huippuluokan tilauksen, joka takaisi Ykän firmalle loistavan, voitollisen vuoden. Tämän huomasi toki myös Valtio, joka lätkäisi Ykän firmalle loistavan lisäveron. "No perkele, sinne meni sekin raha", totesi Ykä. Ykä painoi firmassaa töitä niska limassa 68-vuotiaaksi. Varmasti tekisi töitä vielä tänä päivänäkin, jollei olisi kuollut sydänkohtaukseen.
Myös Einari Epäkelvolla oli yritys. Einari käytti pimeää työvoimaa ja näinollen säästi hurjasti palkkakuluissa. Palvelutkin myytiin pääosin pimeästi, ohi kirjanpidon. Einarin työntekijät olivat kovasti tyytyväisiä tileihinsä, joiden päälle tuli vielä työttömyyskorvaukset. Joka kuukausi Einari siirteli rahaa parin välikäden kautta ulkomaalaiseen pankkiin turvaan. 15 vuotta Einari teki pimeää bisnestään ja oli saanut jo aikamoisen kasan rahaa turvaan. Einari oli multimiljonääri. Loppujen lopuksi paha sai palkkansa ja Einari tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, josta hän istui vähän vajaan vuoden Haminan työsiirtolassa. Nykyään 42-vuotias Einari elelee herroiksi Miamin loppumattomilla hiekkarannoilla.
Kauniaisissa 380 neliön pikku suomenkodissaan asuva Pär Saukko ihailee juuri ostamaansa 590000€ taulua juoden konjakkia ja poltellen paksua pehmeän makuista havannalaista sikariaan. Pärin vuotuinen verotettava tulo on 450000€, josta hän maksaa kunnioitettavat 12% veroa. Humoristina tunnettu Pär on aina napakasti todennutkin, että "Palkkatulo on pikkutuloa, pääomatuloilla sitä eletään ja porskutetaan". Pärin pikku yritysimperiumi tuottaa hänelle suoraan lapaseen noin 7,5M€ vuodessa. Pärin kaverit eduskunnassa hoitaa kyllä asiat niin, ettei Pär-parka joudu pienistä tuloistaan hirmuisia veroja makselemaan. Ettei Pärille tule paha mieli.
53-vuotias, alkoholisoitunut mies nimeltä Jalmari kulkee kadulla. Jallulle on kuppi maittanut jo 15 vuotta. Eihän Jallu tietenkään töissä käy, eihän sitä nyt sairaseläkeläinen. Tänään Jallulla on sossupäivä. Siellä on aina niin kiva käydä. Saahan sieltä niitä kaupan maksusitoumuksia ja usein ihan puhdasta fyrkkaakin. Rahat riittää juurikin kuukauden viinoihin ja saa sitä välillä ruokaakin. Kesät Jallu viettää kavereitten kanssa puistossa tai jonkun kämpillä. Talveksi Jallu katoaa jonnekkin, mutta jopas taas kevään ensi lämpimillä kuuluu tuttu örinä kilvan linnunlaulun kanssa.
Pekka "Raato" Punkkari suuntaa tiensä Helsingissä pidettävään mielenosoitukseen yhteiskuntaa vastaan. Pekka riehuu ja röpöttää ja huutaa valtiovallan vastaisia iskulauseita suu vaahdossa. "Anarkiaa kansalle"-huutaa Pekka, "Yhteiskunta haisee!". Pekka ei käy äänestämässä. "Paskanko riemua siitä saa. Samat runkkarit sinne valitaan niinkuin ennenkin". Ennen sammumistaan Pekka kokee pienen ahaa-elämyksen. Huomennahan tulee työttömyyskorvaukset. Taas voi ostaa kaljaa, hiivaa, perunoita ja sokeria.
Somatopiasta kotoisin oleva Nwanda on saapunut kylmään suomeen. Somatopiassa on epävakaat olosuhteet ja hän kokee henkensä olevan siellä uhattuna. Toki sotimiset ja väkivalta tapahtuu hyvin kaukana hänen kotoaan, mutta ei vara venettä kaada. Suomeen hän päätyi, kun kaverit kertoi sähköpostissa, että tänne pääsee kuka vaan ja täällä ei turhia kysellä. Tule tänne vaan. Nwandahan lähti Suomeen siltä istumalta. Hyvin äkkiä Nwanda suomeen kotiutuikin. Kaiken sai ilmaiseksi. Asunnon, rahaa, vaatteet ja oikeastaan kaiken, mitä älysi pyytää. Vähän jos sattui rötöstelemään niin heti oli joku paijaamassa päätä ja selittämässä, että tämä nyt vain kuuluu Nwandan kulttuuriin. Pitää suvaita. Tärkein sana, jonka Nwanda oppi, on rasisti. Ärrä oli ensin vaikea, mutta kyllä se pienellä harjoittelulla pyörähtää. Sillä saa viimeistään tahtonsa läpi. Oi auvoisaa oloa! Tästä muuten pitää kertoa kavereille kanssa.
Nwandan kaveri Okaba saapui myös suomeen, mutta ei ollut täysin samoilla linjoilla Nwandan kanssa. Alkuvaiheessa apu oli kovinkin tarpeellista, mutta vuoden jälkeen, opittuaan kielen ja saatuaan työpaikan Okaba ei enää tukia tarvinnut. Okaba opiskeli työn ohella itsestään arkkitehtiä. Ennätysnopeiden opintojen jälkeen Okaba perusti arkkitehtitoimiston ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Toki koko ajan veroja maksaen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
