Ootteko muuten te roolipelihenkiset ihmiset koskaan aatellu ropeja monstereiden kannalta?
Mie just ekaa kertaa ikinä aattelin, kun wowissa teurastin koboldeja.
Onko oikeesti siistiä kasvaa jossain saatanan luolassa (jos on tuuria ja örkit ei o varannu sitä jo) ja kuulla koko ikäsä, et koboldit hallitsee maailmaa ja koboldit rulettaa.
Sitte teidän hieno heimo hyökkää läheiseen kylään ja vie sieltä safkaa ja viinaa. Elämä on siistiä. Kaikkea piisaa ja on vielä paljon ylikin. Teette sen vaan siks, että teillä ei o mitään. Siis a) yhtään b) mitään. Niillekkin jäi vielä
Muttamutta. Kyseiseen kylään jostain kusisesta oikusta sattuu joku vitun sankari, joka ostetaan suolarahoilla kostamaan teidän tekoset.
No tää saatanan sankari tulee ja pistää kylmäks sut ja koko sun suvun alta 5min ja ei sitä ole moittimassa yk, eikä mikään muukaan taho. Paitsi ne kukkahattutädit... Kas kun roolipelaaminen on saatanasta ja tietokonepelit ne vasta onkin.
Mut oikeesti, vituttais olla koboldi. Ne saa aina kaiken paskan niskaan. Örkit on ees jonkun verran kovempia.
27.10.08
4.10.08
Veroja siellä, veroja täällä
Heippa taas molemmat lukijani. Tänään kymis-setä vinkuu ja valittaa aiheesta suomalainen verotus ja verovarojen käyttö.
Olipa kerran Kymis, joka painoi tuntitolkulla taksin ratissa töitä. Maksoi kiltisti veronsa ja rasitti valtiollisia palveluita mielestään huomattavasti vähemmän kuin maksoi veroja. Tällä täysin mielikuvituksen tuottamalla Kymis-hahmolla menee joka kuukausi palkasta noin 23% jonnekkin muualle kuin omaan taskuun. On verot, tellit, kellit, pellit, vellit ja kullit. Kerran Kymistä potkaisi onni-setä perseelle ja Kymis teki vuoden aikana hyvän tilin. Kymiksellä oli hyvä mieli, kunnes sai uuden verokortin. Siinäpä valtiokin häntä hyvästä tilistä onnitteli, veroprosenttia nostamalla.
Samaan aikaan toisaalla Yrjö Yrittäjä pyöritti hyvin vauhtiin päässyttä pientä yritystään. Ykällä riitti hyvin töitä ja Ykä työllisti parikin nuorta työntekijää. Makseli hänkin kiltisti veronsa ja oli kaikin puolin tyytyväinen mies. Hieman tosin kaihersi, että työntekijöiden töissäpito maksoi Ykälle hyvinkin paljon rahaa palkkakulujen lisäksi. Eräänä kauniina päivänä Ykän yritys sai huippuluokan tilauksen, joka takaisi Ykän firmalle loistavan, voitollisen vuoden. Tämän huomasi toki myös Valtio, joka lätkäisi Ykän firmalle loistavan lisäveron. "No perkele, sinne meni sekin raha", totesi Ykä. Ykä painoi firmassaa töitä niska limassa 68-vuotiaaksi. Varmasti tekisi töitä vielä tänä päivänäkin, jollei olisi kuollut sydänkohtaukseen.
Myös Einari Epäkelvolla oli yritys. Einari käytti pimeää työvoimaa ja näinollen säästi hurjasti palkkakuluissa. Palvelutkin myytiin pääosin pimeästi, ohi kirjanpidon. Einarin työntekijät olivat kovasti tyytyväisiä tileihinsä, joiden päälle tuli vielä työttömyyskorvaukset. Joka kuukausi Einari siirteli rahaa parin välikäden kautta ulkomaalaiseen pankkiin turvaan. 15 vuotta Einari teki pimeää bisnestään ja oli saanut jo aikamoisen kasan rahaa turvaan. Einari oli multimiljonääri. Loppujen lopuksi paha sai palkkansa ja Einari tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, josta hän istui vähän vajaan vuoden Haminan työsiirtolassa. Nykyään 42-vuotias Einari elelee herroiksi Miamin loppumattomilla hiekkarannoilla.
Kauniaisissa 380 neliön pikku suomenkodissaan asuva Pär Saukko ihailee juuri ostamaansa 590000€ taulua juoden konjakkia ja poltellen paksua pehmeän makuista havannalaista sikariaan. Pärin vuotuinen verotettava tulo on 450000€, josta hän maksaa kunnioitettavat 12% veroa. Humoristina tunnettu Pär on aina napakasti todennutkin, että "Palkkatulo on pikkutuloa, pääomatuloilla sitä eletään ja porskutetaan". Pärin pikku yritysimperiumi tuottaa hänelle suoraan lapaseen noin 7,5M€ vuodessa. Pärin kaverit eduskunnassa hoitaa kyllä asiat niin, ettei Pär-parka joudu pienistä tuloistaan hirmuisia veroja makselemaan. Ettei Pärille tule paha mieli.
53-vuotias, alkoholisoitunut mies nimeltä Jalmari kulkee kadulla. Jallulle on kuppi maittanut jo 15 vuotta. Eihän Jallu tietenkään töissä käy, eihän sitä nyt sairaseläkeläinen. Tänään Jallulla on sossupäivä. Siellä on aina niin kiva käydä. Saahan sieltä niitä kaupan maksusitoumuksia ja usein ihan puhdasta fyrkkaakin. Rahat riittää juurikin kuukauden viinoihin ja saa sitä välillä ruokaakin. Kesät Jallu viettää kavereitten kanssa puistossa tai jonkun kämpillä. Talveksi Jallu katoaa jonnekkin, mutta jopas taas kevään ensi lämpimillä kuuluu tuttu örinä kilvan linnunlaulun kanssa.
Pekka "Raato" Punkkari suuntaa tiensä Helsingissä pidettävään mielenosoitukseen yhteiskuntaa vastaan. Pekka riehuu ja röpöttää ja huutaa valtiovallan vastaisia iskulauseita suu vaahdossa. "Anarkiaa kansalle"-huutaa Pekka, "Yhteiskunta haisee!". Pekka ei käy äänestämässä. "Paskanko riemua siitä saa. Samat runkkarit sinne valitaan niinkuin ennenkin". Ennen sammumistaan Pekka kokee pienen ahaa-elämyksen. Huomennahan tulee työttömyyskorvaukset. Taas voi ostaa kaljaa, hiivaa, perunoita ja sokeria.
Somatopiasta kotoisin oleva Nwanda on saapunut kylmään suomeen. Somatopiassa on epävakaat olosuhteet ja hän kokee henkensä olevan siellä uhattuna. Toki sotimiset ja väkivalta tapahtuu hyvin kaukana hänen kotoaan, mutta ei vara venettä kaada. Suomeen hän päätyi, kun kaverit kertoi sähköpostissa, että tänne pääsee kuka vaan ja täällä ei turhia kysellä. Tule tänne vaan. Nwandahan lähti Suomeen siltä istumalta. Hyvin äkkiä Nwanda suomeen kotiutuikin. Kaiken sai ilmaiseksi. Asunnon, rahaa, vaatteet ja oikeastaan kaiken, mitä älysi pyytää. Vähän jos sattui rötöstelemään niin heti oli joku paijaamassa päätä ja selittämässä, että tämä nyt vain kuuluu Nwandan kulttuuriin. Pitää suvaita. Tärkein sana, jonka Nwanda oppi, on rasisti. Ärrä oli ensin vaikea, mutta kyllä se pienellä harjoittelulla pyörähtää. Sillä saa viimeistään tahtonsa läpi. Oi auvoisaa oloa! Tästä muuten pitää kertoa kavereille kanssa.
Nwandan kaveri Okaba saapui myös suomeen, mutta ei ollut täysin samoilla linjoilla Nwandan kanssa. Alkuvaiheessa apu oli kovinkin tarpeellista, mutta vuoden jälkeen, opittuaan kielen ja saatuaan työpaikan Okaba ei enää tukia tarvinnut. Okaba opiskeli työn ohella itsestään arkkitehtiä. Ennätysnopeiden opintojen jälkeen Okaba perusti arkkitehtitoimiston ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Toki koko ajan veroja maksaen.
Olipa kerran Kymis, joka painoi tuntitolkulla taksin ratissa töitä. Maksoi kiltisti veronsa ja rasitti valtiollisia palveluita mielestään huomattavasti vähemmän kuin maksoi veroja. Tällä täysin mielikuvituksen tuottamalla Kymis-hahmolla menee joka kuukausi palkasta noin 23% jonnekkin muualle kuin omaan taskuun. On verot, tellit, kellit, pellit, vellit ja kullit. Kerran Kymistä potkaisi onni-setä perseelle ja Kymis teki vuoden aikana hyvän tilin. Kymiksellä oli hyvä mieli, kunnes sai uuden verokortin. Siinäpä valtiokin häntä hyvästä tilistä onnitteli, veroprosenttia nostamalla.
Samaan aikaan toisaalla Yrjö Yrittäjä pyöritti hyvin vauhtiin päässyttä pientä yritystään. Ykällä riitti hyvin töitä ja Ykä työllisti parikin nuorta työntekijää. Makseli hänkin kiltisti veronsa ja oli kaikin puolin tyytyväinen mies. Hieman tosin kaihersi, että työntekijöiden töissäpito maksoi Ykälle hyvinkin paljon rahaa palkkakulujen lisäksi. Eräänä kauniina päivänä Ykän yritys sai huippuluokan tilauksen, joka takaisi Ykän firmalle loistavan, voitollisen vuoden. Tämän huomasi toki myös Valtio, joka lätkäisi Ykän firmalle loistavan lisäveron. "No perkele, sinne meni sekin raha", totesi Ykä. Ykä painoi firmassaa töitä niska limassa 68-vuotiaaksi. Varmasti tekisi töitä vielä tänä päivänäkin, jollei olisi kuollut sydänkohtaukseen.
Myös Einari Epäkelvolla oli yritys. Einari käytti pimeää työvoimaa ja näinollen säästi hurjasti palkkakuluissa. Palvelutkin myytiin pääosin pimeästi, ohi kirjanpidon. Einarin työntekijät olivat kovasti tyytyväisiä tileihinsä, joiden päälle tuli vielä työttömyyskorvaukset. Joka kuukausi Einari siirteli rahaa parin välikäden kautta ulkomaalaiseen pankkiin turvaan. 15 vuotta Einari teki pimeää bisnestään ja oli saanut jo aikamoisen kasan rahaa turvaan. Einari oli multimiljonääri. Loppujen lopuksi paha sai palkkansa ja Einari tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, josta hän istui vähän vajaan vuoden Haminan työsiirtolassa. Nykyään 42-vuotias Einari elelee herroiksi Miamin loppumattomilla hiekkarannoilla.
Kauniaisissa 380 neliön pikku suomenkodissaan asuva Pär Saukko ihailee juuri ostamaansa 590000€ taulua juoden konjakkia ja poltellen paksua pehmeän makuista havannalaista sikariaan. Pärin vuotuinen verotettava tulo on 450000€, josta hän maksaa kunnioitettavat 12% veroa. Humoristina tunnettu Pär on aina napakasti todennutkin, että "Palkkatulo on pikkutuloa, pääomatuloilla sitä eletään ja porskutetaan". Pärin pikku yritysimperiumi tuottaa hänelle suoraan lapaseen noin 7,5M€ vuodessa. Pärin kaverit eduskunnassa hoitaa kyllä asiat niin, ettei Pär-parka joudu pienistä tuloistaan hirmuisia veroja makselemaan. Ettei Pärille tule paha mieli.
53-vuotias, alkoholisoitunut mies nimeltä Jalmari kulkee kadulla. Jallulle on kuppi maittanut jo 15 vuotta. Eihän Jallu tietenkään töissä käy, eihän sitä nyt sairaseläkeläinen. Tänään Jallulla on sossupäivä. Siellä on aina niin kiva käydä. Saahan sieltä niitä kaupan maksusitoumuksia ja usein ihan puhdasta fyrkkaakin. Rahat riittää juurikin kuukauden viinoihin ja saa sitä välillä ruokaakin. Kesät Jallu viettää kavereitten kanssa puistossa tai jonkun kämpillä. Talveksi Jallu katoaa jonnekkin, mutta jopas taas kevään ensi lämpimillä kuuluu tuttu örinä kilvan linnunlaulun kanssa.
Pekka "Raato" Punkkari suuntaa tiensä Helsingissä pidettävään mielenosoitukseen yhteiskuntaa vastaan. Pekka riehuu ja röpöttää ja huutaa valtiovallan vastaisia iskulauseita suu vaahdossa. "Anarkiaa kansalle"-huutaa Pekka, "Yhteiskunta haisee!". Pekka ei käy äänestämässä. "Paskanko riemua siitä saa. Samat runkkarit sinne valitaan niinkuin ennenkin". Ennen sammumistaan Pekka kokee pienen ahaa-elämyksen. Huomennahan tulee työttömyyskorvaukset. Taas voi ostaa kaljaa, hiivaa, perunoita ja sokeria.
Somatopiasta kotoisin oleva Nwanda on saapunut kylmään suomeen. Somatopiassa on epävakaat olosuhteet ja hän kokee henkensä olevan siellä uhattuna. Toki sotimiset ja väkivalta tapahtuu hyvin kaukana hänen kotoaan, mutta ei vara venettä kaada. Suomeen hän päätyi, kun kaverit kertoi sähköpostissa, että tänne pääsee kuka vaan ja täällä ei turhia kysellä. Tule tänne vaan. Nwandahan lähti Suomeen siltä istumalta. Hyvin äkkiä Nwanda suomeen kotiutuikin. Kaiken sai ilmaiseksi. Asunnon, rahaa, vaatteet ja oikeastaan kaiken, mitä älysi pyytää. Vähän jos sattui rötöstelemään niin heti oli joku paijaamassa päätä ja selittämässä, että tämä nyt vain kuuluu Nwandan kulttuuriin. Pitää suvaita. Tärkein sana, jonka Nwanda oppi, on rasisti. Ärrä oli ensin vaikea, mutta kyllä se pienellä harjoittelulla pyörähtää. Sillä saa viimeistään tahtonsa läpi. Oi auvoisaa oloa! Tästä muuten pitää kertoa kavereille kanssa.
Nwandan kaveri Okaba saapui myös suomeen, mutta ei ollut täysin samoilla linjoilla Nwandan kanssa. Alkuvaiheessa apu oli kovinkin tarpeellista, mutta vuoden jälkeen, opittuaan kielen ja saatuaan työpaikan Okaba ei enää tukia tarvinnut. Okaba opiskeli työn ohella itsestään arkkitehtiä. Ennätysnopeiden opintojen jälkeen Okaba perusti arkkitehtitoimiston ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Toki koko ajan veroja maksaen.
5.7.08
Kaupassakäynnin ihanuus
Kenen saatanan tanopään innovaatio on ottaa joku perkeleen veikkauspiste lähikauppaan?
HÄ!? Kuka tunnustaa? Siis perkele!
Menet kauppaan. Kaupassa on paljon ihmisiä. Ostat ostoksesi ja menet kassalle. Edessäsi on muutamia ihmisiä. Yhdellä on paljon ostoksia. Ostosten loppusumman kuultuaan tämä tanopää alkaa kaivamaan lompakkoaan jostain 12356738972354 taskuisesta laukusta. TULIKO SE MAKSU SULLE NOIN NIINKU YLLÄTYKSENÄ, HÄ?! Asiaa ei helpota vaikka kuinka toteat humoristisesti, että: "No hehheh, mihinhän minä sen taas tungin?". Yhtään en tiedä, mihin sen tungit, mutta tiedän mihin mieluusti tunkisin ostamasi kesäkurpitsan, saatana.
Tässä vaiheessa on verenpaine jo 200/100. Onneksi seuraavalla asiakkaalla on vain tupakkiaski ja kaksi litran maitopurkkia. Sitten kuulet lauseen: "katotko, onko näissä voittoa" ja tämä perkeleen asiakas, jolla toimenpiteeseen toki on täysi oikeus, nykäisee kassista, joka on varmasti samanlainen kun Eka Vekaran housut, Kenneth Starrin raporttia Lewinskyn suihinotosta muistuttavan suurteoksen, jonka kannessa lukee veikkaus ja muuta asiaankuuluvaa paskaa. (Oho, pitkä lause ja paljon pilkkuja nussittavaksi)
Mikä helEvetti siinä on, että kaikki ne perkeleen euron kenot ja "yks rivi lottoa kiitos" pitää vedättää eri lapulle ja tulla kauppaan tarkistuttamaan ne? Eikö saatana järki riitä tähän suunnattoman vaikeaan matemaattiseen haasteeseen ihan omassa kotona niitä tarkastaa ja tuoda vaikka vaan ne 0,50€ voittolaput sinne kauppaan? Tai vaikka tehdä niinkun minä ja lotota yms netissä? Pitääkö sinne saatana ruuhka-aikana tulla niitä lappuja tarkistuttamaan?
Kauppiaat, please, sulkekaa ne veikkauspisteet, jookoskookos.
HÄ!? Kuka tunnustaa? Siis perkele!
Menet kauppaan. Kaupassa on paljon ihmisiä. Ostat ostoksesi ja menet kassalle. Edessäsi on muutamia ihmisiä. Yhdellä on paljon ostoksia. Ostosten loppusumman kuultuaan tämä tanopää alkaa kaivamaan lompakkoaan jostain 12356738972354 taskuisesta laukusta. TULIKO SE MAKSU SULLE NOIN NIINKU YLLÄTYKSENÄ, HÄ?! Asiaa ei helpota vaikka kuinka toteat humoristisesti, että: "No hehheh, mihinhän minä sen taas tungin?". Yhtään en tiedä, mihin sen tungit, mutta tiedän mihin mieluusti tunkisin ostamasi kesäkurpitsan, saatana.
Tässä vaiheessa on verenpaine jo 200/100. Onneksi seuraavalla asiakkaalla on vain tupakkiaski ja kaksi litran maitopurkkia. Sitten kuulet lauseen: "katotko, onko näissä voittoa" ja tämä perkeleen asiakas, jolla toimenpiteeseen toki on täysi oikeus, nykäisee kassista, joka on varmasti samanlainen kun Eka Vekaran housut, Kenneth Starrin raporttia Lewinskyn suihinotosta muistuttavan suurteoksen, jonka kannessa lukee veikkaus ja muuta asiaankuuluvaa paskaa. (Oho, pitkä lause ja paljon pilkkuja nussittavaksi)
Mikä helEvetti siinä on, että kaikki ne perkeleen euron kenot ja "yks rivi lottoa kiitos" pitää vedättää eri lapulle ja tulla kauppaan tarkistuttamaan ne? Eikö saatana järki riitä tähän suunnattoman vaikeaan matemaattiseen haasteeseen ihan omassa kotona niitä tarkastaa ja tuoda vaikka vaan ne 0,50€ voittolaput sinne kauppaan? Tai vaikka tehdä niinkun minä ja lotota yms netissä? Pitääkö sinne saatana ruuhka-aikana tulla niitä lappuja tarkistuttamaan?
Kauppiaat, please, sulkekaa ne veikkauspisteet, jookoskookos.
Nakkikioski haisee!
Täällä Suomi-neidon pers'reiän vieressä ilmestyy kalankäärepaperiksi hyvin kelpaava tuotos nimeltä Kouvolan sanomat. Kyseisessä läpyskässä on Napakat-palsta, johon Kouvolan älymystö lähettelee tekstiviestein toinen toistaan uskomattomampia aivopieruja. Kyseisen ajatusten tonavan lukeminen aiheuttaa normaaliälyisessä ihmisessä ärtymystä, masennusta ja yleistä huolestuneisuutta kirjoittajien ajatusmaailmasta.
Kyseisellä palstalla valitetaan milloin mistäkin. Keväällä koiranpaska, aika-ajoin vapaana olevat kissat ja niin edelleen. Tiedätte varmaan, molemmat lukijani, mitä tarkoitan. Kyseinen "keskustelu" muuttuu loppujenlopuksi eipäsjuupas jankkaamiseksi ja kaikki tämä jostain syystä vielä julkaistaan.
Tällä hetkellä kyseisellä "olen idiootti ja haluan muidenkin näkevän sen"-palstalla väännetään kättä keskustan grillistä. Kun tähän muka-kaupunkiin saapuu junalla ja astuu aseman pääovesta ulos, näkee kadun, jonka oikealla puolella on cumulus-hotelli ja vasemmalla 3kpl vauvanpaskan värisiä päin helvettiä rapattuja kerrostaloja. Kyseiset talot on vastikään rakennettu ja neliöhinnat on tämän kaupungin kusisuuteen verrattuna HIRVITTÄVÄT. Kyseessä on siis "parempien ihmisten" betonilähiö.
Kun tarkastelee kyseisen kerrostalogheton ympäristöä hieman lähemmin, huomaa, että edessä menee katu ja talokolmikon vieressä on nakkikioski. Sedun teinijuottola saattaa myös näkyä cumuluksen alakerrassa.
Öisin ja etenkin viikonloppuöisin katu, assan parkki, sedun juottola ja nakkikioski heräää henkiin. Meluistasti. Kadulla ajetaan kiihdytyskisaa, parkissa huudetaan ja huudatetaan "musiikkia", juottolassa ja sen lähiympäristössä harrastetaan kaikentyyppistä kommunikaatiota mahdollisimman kovaäänisesti ja nakkipuljulta myydään nakkia, niinkuin huomista ei olisi. Eli siis 100% normaalia kaupunkitoimintaa.
Kyseistä nakkipuljua pyörittää ja on aina pyörittänyt Eija ja Helena. Puljun nimi on kuumapala. Kyseisen paikan eväiden tasoon sen enempää puuttumatta voin todeta, että minulla se toimi yläaste-aikana (85-88 tai jotain) välipalapaikkana kotimatkalla. Kyseinen nakkikioski on ollut lähes samalla paikalla aika perkeleen pitkään.
Tällä hetkellä kalakäärepaperimme aivopieruosastolla käsitellään kuumapalan sijaintia verraten "bättre folket"-betonilaatikoiden sijaintiin. Kas, kun nakkihaju tulee hienojen ihmisten ikkunoista sisään ja meteliäkin kuuluu ja kun meidän fifi-sofiakaan ei pysty nukuumaan ja kadulla huudatetaan sitä diskomusiikkia ja revitellään niillä autoilla ja huudetaan ja metelöidään ja tapellaan ja oksennetaan ja kustaan rappuun ja me kunnolliset (JA HUOMATKAA! PAREMMAT!) ihmiset emme viihdy 3600€/m2 asunnossamme, joka on ulkopuolelta lapsenpaskan värinen ja päin persettä rapattu ja rakennettu.
Hei, kuulkaapa te "minäolenteitäkaikkianiinpaljonparempi"-ihmiset, jotka niissä laatikoissa asutte. TE OLETTE KAUPUNGIN KESKUSTASSA! Oletteko te, perkele, oikeasti niin saatanan tyhmiä, että luulette maaseudun rauhan seuraavan teitä sieltä valkealan perämetsässä olevasta 1M€ omakotitalosta? Te asutte kaupungissa (öh, no tavallaan). Kaupungissa on meteliä, piste! Jos ette voi elää kaupunkimelun kanssa, MUUTTAKAA MAALLE!!! Itseasiassa asutte Kouvolan meluisimmassa paikassa. Eskolanmäen lähiössäkin on rauhallisempaa ja hiljaisempaa.
Suoraan sydämestäni ja vilpittömästi toivon, ettei mikään taho ala helpottamaan oloanne. Toivon myös, että Eija ja Helena saavat jatkaa bisnestään nykypaikassaan. Toivon myös, että rappaukset taloissanne vettyvät lisää ja tulevat vielä rumemmiksi. Teidän "parempien" ihmisten typerän ja lapsellisen itsekkyyden edessä ei pitäisi minkään tahon taipua enää yhtään enempää.
ELÄTTE KAUPUNGISSA, KAUPUNGISSA ON KAUPUNGIN ÄÄNET, OLETTE ITSE PAIKKANNE VALINNEET.
TURVAT KIINNI SAATANA JA NAUTTIKAA OSTOKSESTANNE TAI MUUTTAKAA VAIKKA PERSEESEEN!
Kyseisellä palstalla valitetaan milloin mistäkin. Keväällä koiranpaska, aika-ajoin vapaana olevat kissat ja niin edelleen. Tiedätte varmaan, molemmat lukijani, mitä tarkoitan. Kyseinen "keskustelu" muuttuu loppujenlopuksi eipäsjuupas jankkaamiseksi ja kaikki tämä jostain syystä vielä julkaistaan.
Tällä hetkellä kyseisellä "olen idiootti ja haluan muidenkin näkevän sen"-palstalla väännetään kättä keskustan grillistä. Kun tähän muka-kaupunkiin saapuu junalla ja astuu aseman pääovesta ulos, näkee kadun, jonka oikealla puolella on cumulus-hotelli ja vasemmalla 3kpl vauvanpaskan värisiä päin helvettiä rapattuja kerrostaloja. Kyseiset talot on vastikään rakennettu ja neliöhinnat on tämän kaupungin kusisuuteen verrattuna HIRVITTÄVÄT. Kyseessä on siis "parempien ihmisten" betonilähiö.
Kun tarkastelee kyseisen kerrostalogheton ympäristöä hieman lähemmin, huomaa, että edessä menee katu ja talokolmikon vieressä on nakkikioski. Sedun teinijuottola saattaa myös näkyä cumuluksen alakerrassa.
Öisin ja etenkin viikonloppuöisin katu, assan parkki, sedun juottola ja nakkikioski heräää henkiin. Meluistasti. Kadulla ajetaan kiihdytyskisaa, parkissa huudetaan ja huudatetaan "musiikkia", juottolassa ja sen lähiympäristössä harrastetaan kaikentyyppistä kommunikaatiota mahdollisimman kovaäänisesti ja nakkipuljulta myydään nakkia, niinkuin huomista ei olisi. Eli siis 100% normaalia kaupunkitoimintaa.
Kyseistä nakkipuljua pyörittää ja on aina pyörittänyt Eija ja Helena. Puljun nimi on kuumapala. Kyseisen paikan eväiden tasoon sen enempää puuttumatta voin todeta, että minulla se toimi yläaste-aikana (85-88 tai jotain) välipalapaikkana kotimatkalla. Kyseinen nakkikioski on ollut lähes samalla paikalla aika perkeleen pitkään.
Tällä hetkellä kalakäärepaperimme aivopieruosastolla käsitellään kuumapalan sijaintia verraten "bättre folket"-betonilaatikoiden sijaintiin. Kas, kun nakkihaju tulee hienojen ihmisten ikkunoista sisään ja meteliäkin kuuluu ja kun meidän fifi-sofiakaan ei pysty nukuumaan ja kadulla huudatetaan sitä diskomusiikkia ja revitellään niillä autoilla ja huudetaan ja metelöidään ja tapellaan ja oksennetaan ja kustaan rappuun ja me kunnolliset (JA HUOMATKAA! PAREMMAT!) ihmiset emme viihdy 3600€/m2 asunnossamme, joka on ulkopuolelta lapsenpaskan värinen ja päin persettä rapattu ja rakennettu.
Hei, kuulkaapa te "minäolenteitäkaikkianiinpaljonparempi"-ihmiset, jotka niissä laatikoissa asutte. TE OLETTE KAUPUNGIN KESKUSTASSA! Oletteko te, perkele, oikeasti niin saatanan tyhmiä, että luulette maaseudun rauhan seuraavan teitä sieltä valkealan perämetsässä olevasta 1M€ omakotitalosta? Te asutte kaupungissa (öh, no tavallaan). Kaupungissa on meteliä, piste! Jos ette voi elää kaupunkimelun kanssa, MUUTTAKAA MAALLE!!! Itseasiassa asutte Kouvolan meluisimmassa paikassa. Eskolanmäen lähiössäkin on rauhallisempaa ja hiljaisempaa.
Suoraan sydämestäni ja vilpittömästi toivon, ettei mikään taho ala helpottamaan oloanne. Toivon myös, että Eija ja Helena saavat jatkaa bisnestään nykypaikassaan. Toivon myös, että rappaukset taloissanne vettyvät lisää ja tulevat vielä rumemmiksi. Teidän "parempien" ihmisten typerän ja lapsellisen itsekkyyden edessä ei pitäisi minkään tahon taipua enää yhtään enempää.
ELÄTTE KAUPUNGISSA, KAUPUNGISSA ON KAUPUNGIN ÄÄNET, OLETTE ITSE PAIKKANNE VALINNEET.
TURVAT KIINNI SAATANA JA NAUTTIKAA OSTOKSESTANNE TAI MUUTTAKAA VAIKKA PERSEESEEN!
22.6.08
Asiakaspalvelusta
(lue loppuun, ennenkuin sekoat ja kommentoit :))
Olen tässä viime aikoina viettänyt aikaa lukien Aasiakas.net:iä, jossa asiakaspalvelijat kertovat kokemuksia kaiken maailman a(a)siakkaista. Kyseinen sivusto ja sen tarinat ovat aiheuttaneet pääparkaani niin paljon ajatusliikennettä (yksinäiset törmäilee toisiinsa), että ajattelin jakaa ajatuksiani aiheesta.
Yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajalle/sijoittajalle tai vastaaville tahoille. Rahaa yritykseen tuo vain ja ainoastaan asiakas. On siis täysin luonnollista, että asiakas on ykkönen ja asiakkaan tarpeista huolehtiminen on yksinkertaisesti yritystoiminnan tärkein tavoite. Yrityksen asiakkaista huolehtivat pääsääntöisesti ko. asiakkaan asioille nimetty henkilö. Yrityksen asiakkaina voi olla yksityishenkilöitä, muita yrityksiä tai yhteisöjä ja oikeastaan kaikkia mahdollisia tahoja. Yrityksiä on pieniä, keskisuuria, suuria, jättimäisiä ja niin... kaiken kokoisia.
Osa yrityksistä on perustettu hoitamaan yhtä asiaa, osa useita. Osalla on yksi asiakas osalla satoja tuhansia. Osalla juurikin sen verran kuin sinä päivän ovesta astuu sisään. Osa yrityksistä tähtää mahdollisimman moneen asiakkaaseen, osa haluaa palvella muutamaa asiakasta mahdollisimman hyvin. Osasta yrityksiä saa hyvää palvelua, osasta ei. Osa asiakkaista on hyviä asiakkaita, osa ei. Osa yrityksistä välittää oikeasti asiakkaasta, osa ei. Osa yrityksistä välittää työntekijöistään, osa ei. Osa yrityksistä on hyvässä johdossa, osa ei. Ja niin edelleen, tiedätte, mitä tarkoitan.
Yritysmaailmassa ja sitä kautta asiakaspalvelumaailmassa vilisee kaikenmaailman ihmeellistä vipeltäjää, joista joillian on jonkinlainen käsitys asioista ja osalla ei minkäänlaista. En toki väitä, että oma käsitykseni asiakas-yritys suhteesta olisi oikea.
Yritysmaailmasta löytyy useita yrityksiä, jotka vaan eivät yksinkertaisesti ansaitse elää. Tällaiset yritykset menevätkin usein konkurssiin, mikä on kaikkien kannalta erittäin hyvä asia. Osa hinnoittelee itsensä ulos, osa kusee hommansa niin 100% että se on vaikea edes uskoa todeksi. Kaikkia variaatioita löytyy noiden väliltä.
Osa yrityksistä voi ja valikoikin asiakkaat, osa ottaa asiakkaaksi kaikki, jotka haluavat. Molemmista tapauksissa voi törmätä asiakasryhmään tai yksittäisiin asiakkaisiin, jotka tipahtavat kategoriaan "hankalat asiakkaat". Näihin hankaliin asiakkaisiin suhtautumiseen vaikuttaa hyvin usein ko. asiakkaan sisääntuoman rahan osuus liikevaihdosta. Asiakas-yritys suhteissa rahamäärät saattaa olla muutamasta eurosta satoihin miljooniin euroihin. Asiakkaan sisääntuoma rahavirta on yksinkertaisesti oltava suurempi kuin asiakkaan palvelemiseen kuluva rahamäärä. Näiden erotusta kutsutaan nimellä voitto. Yrityksen tarkoitus on tehdä voittoa ja se tehdään asiakkaan kustannuksella. Hyväntekeväisyyslaitokset ovat erikseen. Tosin jostain se raha on sinnekkin tultava.
Asiakas ja asiakaspalvelija ovat aina kontaktissa keskenään. On olemassa hyviä asiakaspalvelijoita ja huonoja asiakaspalvelijoita. Sama pätee asiakkaisiin. Tämä sääntö pätee kaupan kassasta miljardiluokan asiakassuhteisiin. Toki asiakaspalvelijoiden ja tavallaan asiakkaidenkin määrä on vaihteleva.
Otetaan esimerkki minun työstäni (taksinkuljettaja, aivan, renki). Työtehtäväni on kuljettaa asiakas/asiakkaan omaisuus paikasta a paikkaan b. Se on siinä. Ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan. Varsinaisesti työhöni ja siitä saamaan palkkaani ei kuulu YHTÄÄN MITÄÄN MUUTA, eikä taksipalveluun yleensäkään. Tässä kohtaa tulee asiakaspalvelu mukaan. Nostan asiakkaan kassit paksiin. Avaan ovet. Olen kohtelias. Jutustelen asiakkaan kanssa, jos asiakas on juttutuulella, pidän turpani kiinni, jos ei ole. Kannan ostokset sisään. Autan asiakkaan sisään. Tiedättehän te, mitä tarkoitan. Taksiala on siitä mielenkiintoinen, että taksinkuljettajan EI tarvitse ottaa asiakasta kyytiin. Taksinkuljettaja voi myös kesken kyydin vetää auton parkkiin ja poistaa asiakkaan kyydistä, jopa voimakeinoja käyttäen. Taksinkuljettajan ei tarvitse sietää vittuilua eikä muutenkaan epäasiallista käytöstä.
Ammattikunnassani on ihmisiä, jotka palvelevat asiakasta vain ja ainoastaan tuon minimimäärän, eli kuljetuksen verran. Mielestäni ei ole kohtuutonta käydä kantamassa vanhuksen kasseja, avata ovia, olla kohtelias jne. Itseasiassa molemmille osapuolille jää parempi mieli ja siitä saa aika usein myös tippiä. En tee sitä tipin takia.
Välillä asiakkaaksi osuu yksinkertaisesti ihminen, jolla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja. Minun kohdalla eniten korpeaa ihmiset, jotka luulevat, että kyytimaksulla ostetaan nöyristely ja taksikuskin olo yleisenä v*ttuilun ja pilkan kohteena. Pahoittelen, näin ei ole.
Jos minulle vitt*illaan tai käyttäydytään asiattomasti minua kohtaan, kyyti loppuu. Asia on hyvin yksinkertainen. Autossa ei syödä. Autossa ei syö kukaan, en edes minä. Jos silti syöt ja huomautuksen jälkeen jatkat, kyyti loppuu. Jos sanon, että loppuu vi**uilu tai kyyti ja jatkat v*ttuilua, kyyti loppuu. Jos olet noin 3 promillen kännissä, etkä tiedä, missä asut, kyyti ei edes ala. Jos sinulla ei pitkän kyydin kyseessä ollessa ole rahaa sitä kysyessäni, kyyti ei edes ala. Visa electron, pitkän kyydin kyseessä ollessa ei ole maksutapa. Joko käydään automaatilla tai kyyti ei edes ala. Jos olet likainen/oksennuksessa/kuset housussa tai muuta vastaavaa, kyyti ei edes ala. Alalla olen ollut vasta vähän vajaa kaksi vuotta, mutta olen huomannut, että edellä mainitut esimerkit ovat aika pitkälti yleinen käytäntö kollegoitteni parissa.
Minä en yksinkertaisesti alennu hankalien asiakkaiden pompotettavaksi. Kenenkään ei pitäisi, ei mistään syystä. Ikinä. Olin aiemmin työssä, jossa jouduin nöyristelemään ja päätin, että ei enää ikinä. Tosin "pa*ka asiakas"-kynnykseni on erittäin korkea. 95% taksiasiakkaista on mukavia, 4% siedettäviä, 0,5% rajatapauksia ja loput 0,5 on vaan yksinkertaisesti niin syvältä hanurista, ettei niitä tavoita edes lipputangolla suolen syvyyksistä. Työnantajani on hyvä. Ymmärtää näkökantani ja toimintani täysin. Tämä ei ole sinällään ihme, koska ko. pomo kuitenkin on tehnyt samaa hommaa noin 10x pidempään kuin minä. Jos pomoni ei olisi ymmärtäväinen, vaihtaisin tallia.
Nyt (vihdoin) päästään tämän blogin perimmäiseen pointtiin. Te (me) asiakaspalvelijat... Älkää myykö itseänne! Jos teitä vituttaa työ, jota teette. Asiakkaat, joiden kanssa olette tekemisissä tai ala yleisesti. Miettikää, onko kyseinen asiakastapahtuma, työpaikka, palkka tai muu asiaa liittyvä sen arvoista, että te yksilönä kärsitte siitä kohtuuttomasti. Jos tulette lopputulokseen, että ei, se ei ole, keskeyttäkää asiakastapahtuma tai sanokaa itsenne irti. Lupaan, että se kannattaa pidemmän päälle. Sanon tämän ihan kokemuksesta.
Käsite "asiakas on aina oikeassa" on ehkä typerin lause, mitä on olemassa. Suurimmassa osassa tapauksia asiakas on aina väärässä. Poliisilla on asiakas oikeassa ja pamppu vasemmassa.
Idiootin kohdatessa toki pitää toimia diplomaattisesti. Ei saa vi**uilla tai toimia muuten tökerösti. Asiakaspalveluasenne on pidettävä viimiseen asti ja edes yrittää ohjata asiakaspalvelutapahtuma oikeille urille, mutta jos tämä ei onnistu järkevässä ajassa tai järkevällä tavalla, ehdotan, että ko. tapahtuma keskeytetään. Tavalla tai toisella.
Asiakaspalvelun keskeytyksestä saattaa toki seurata ongelmia ylempien tahojen kanssa. Osassa yrityksiä on mahdollista neuvotella esimiehen kanssa asiasta. Osassa ei. Esimies voi antaa hyvinkin negatiivista palautetta asiakastapahtuman keskeytyksestä. Tätä ei pidä mielestäni pelätä. Missään tapauksessa. Tai toki riippuu siitä, kuinka paljon arvostat itseäsi. Onko työpaikkasi sinulle sen arvoinen, että annat kohdella itseäsi kuin paskaa jalkakäytävällä? Minä en. Mikä on sinun vastauksesi?
Teille, esimiesasemassa oleville. Onko se yksittäinen hankala asiakas sinun yrityksessäsi sen arvoinen että olet valmis luopumaan työntekijästäsi. Aivan oikein. Se lahjakaskin ihminen lähtee pois, jos päälle kaataa tarpeeksi paskaa. Kysy nyt ainakin sen työntekijäsi versio tapahtumista jonka joku mukama parempi ihminen on teille kertonut. Oletko koskaan ajatellut "asiakas on tärkein"-ajatusmaailmassasi sitä seuraavaa ja joissain tapuksissa jopa asiakasta tärkeämpää tasoa, eli työntekijöitäsi? Jos et, pysähdy hetkeksi. Työntekijäsi on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin asiakkaasi. Työntekijäsi tekee työn, jota sinä et ehdi/jaksa/viitsi/osaa tehdä. Tai ehkä olet itse kyllästynyt niihin idiootti-asiakkaisiin ja olet palkannut jonkun hoitamaan ne ja kyykytät näitä, jotka joutuvat tekemisiin niiden idioottien kanssa.
Arvosta hyvä ihminen työntekijöitäsi vähintään yhtä paljon kuin asiakkaita. Työntekijät tekee sinulle rahaa. Jos sinä olet m*ulkku pomo, heräät joku päivä siihen todellisuuteen, että sinulla ei ole enää työntekijöitä, jotka haluaisivat tehdä sinulle töitä. Itse olen ollut myös yrittäjänä ja voin sanoa, että 24h vuorokaudet käyvät lyhyeksi, jos joudut tekemään kaiken itse. Alasta riippumatta.
Opettele myös tunnistamaan hyvä ja huono työntekijä. Hyvästä työntekijästä kannattaa pitää kiinni vaikka joku latvakakkonen hänestä valittaisikin. On olemassa myös huonoja työntekijöitä. Niistä tulee hankkiutua eroon. Hyvän työnantajan paras kriteeri on erottaa hyvä ja huono työntekijä toisistaan verrattuna hyvään ja huonoon asiakkaaseen.
Kaikki ihmiset eivät ole hyviä asiakaspalvelijoita ja kaikki asiakkaat ei ole hyviä asiakkaita. Toki jos yrittäjänä haluat koko ajan vaihtuvan henkilökunnan niin jatka toki linjaasi. Halvaksi se ei tule, mutta kyllähän muutaman mu*kun rahat ovat suuremmat kuin jatkuvasti vaihtuvan henkilökunnan aiheuttamat välilliset/välittömät kustannukset. Vai ovatko?
Toki "huonosta" palvelusta kiirivä maine aiheuttaa pientä asiakaskatoa, mutta jos suurin osa asiakkaista on tyytyväisiä, mihin tarvitset niitä asennevammaisia asiakkaita? Yrityksesi tapa kohdella työntekijöitä kiirii myös. Kohta huomaat, että kukaan ei halua tulla sinulle töihin. Tämä ei varmaankaan ole mieltä/lompakkoa lämmittävä asia. Yrittäjä, sinä TARVITSET työntekijöitä. Työntekijät eivät välttämättä sinua. Muista pomo aina tämä kun huudat työntekijällesi jostain täydellisen irrationaalisesta asiasta. Sana kiertää. Sekä asiakkaiden, että potentiaalisten työntekijöiden joukossa.
Ja te välimallin pomot ja työntekijät... Nojoo, ehkäpä joskus bloggaan teistä.
Lapseni kävi juuri spontaanisti halaamassa minua. Tein juuri pitkät ja suht raskaat juhannuspäivät töitä ja olen vapaalla. Kohta menen takapihan terassille, laitan grillin tulille ja grillaan perheelle safkaa. Menen taas huomenna kello 11 palvelemaan asiakkaita. Hymyssäsuin, tottakai. Menen töihin, en sylkykupiksi. Tekemään rahaa pomolleni ja hänen perheelle ja toki myös perheelleni.
Olen tässä viime aikoina viettänyt aikaa lukien Aasiakas.net:iä, jossa asiakaspalvelijat kertovat kokemuksia kaiken maailman a(a)siakkaista. Kyseinen sivusto ja sen tarinat ovat aiheuttaneet pääparkaani niin paljon ajatusliikennettä (yksinäiset törmäilee toisiinsa), että ajattelin jakaa ajatuksiani aiheesta.
Yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajalle/sijoittajalle tai vastaaville tahoille. Rahaa yritykseen tuo vain ja ainoastaan asiakas. On siis täysin luonnollista, että asiakas on ykkönen ja asiakkaan tarpeista huolehtiminen on yksinkertaisesti yritystoiminnan tärkein tavoite. Yrityksen asiakkaista huolehtivat pääsääntöisesti ko. asiakkaan asioille nimetty henkilö. Yrityksen asiakkaina voi olla yksityishenkilöitä, muita yrityksiä tai yhteisöjä ja oikeastaan kaikkia mahdollisia tahoja. Yrityksiä on pieniä, keskisuuria, suuria, jättimäisiä ja niin... kaiken kokoisia.
Osa yrityksistä on perustettu hoitamaan yhtä asiaa, osa useita. Osalla on yksi asiakas osalla satoja tuhansia. Osalla juurikin sen verran kuin sinä päivän ovesta astuu sisään. Osa yrityksistä tähtää mahdollisimman moneen asiakkaaseen, osa haluaa palvella muutamaa asiakasta mahdollisimman hyvin. Osasta yrityksiä saa hyvää palvelua, osasta ei. Osa asiakkaista on hyviä asiakkaita, osa ei. Osa yrityksistä välittää oikeasti asiakkaasta, osa ei. Osa yrityksistä välittää työntekijöistään, osa ei. Osa yrityksistä on hyvässä johdossa, osa ei. Ja niin edelleen, tiedätte, mitä tarkoitan.
Yritysmaailmassa ja sitä kautta asiakaspalvelumaailmassa vilisee kaikenmaailman ihmeellistä vipeltäjää, joista joillian on jonkinlainen käsitys asioista ja osalla ei minkäänlaista. En toki väitä, että oma käsitykseni asiakas-yritys suhteesta olisi oikea.
Yritysmaailmasta löytyy useita yrityksiä, jotka vaan eivät yksinkertaisesti ansaitse elää. Tällaiset yritykset menevätkin usein konkurssiin, mikä on kaikkien kannalta erittäin hyvä asia. Osa hinnoittelee itsensä ulos, osa kusee hommansa niin 100% että se on vaikea edes uskoa todeksi. Kaikkia variaatioita löytyy noiden väliltä.
Osa yrityksistä voi ja valikoikin asiakkaat, osa ottaa asiakkaaksi kaikki, jotka haluavat. Molemmista tapauksissa voi törmätä asiakasryhmään tai yksittäisiin asiakkaisiin, jotka tipahtavat kategoriaan "hankalat asiakkaat". Näihin hankaliin asiakkaisiin suhtautumiseen vaikuttaa hyvin usein ko. asiakkaan sisääntuoman rahan osuus liikevaihdosta. Asiakas-yritys suhteissa rahamäärät saattaa olla muutamasta eurosta satoihin miljooniin euroihin. Asiakkaan sisääntuoma rahavirta on yksinkertaisesti oltava suurempi kuin asiakkaan palvelemiseen kuluva rahamäärä. Näiden erotusta kutsutaan nimellä voitto. Yrityksen tarkoitus on tehdä voittoa ja se tehdään asiakkaan kustannuksella. Hyväntekeväisyyslaitokset ovat erikseen. Tosin jostain se raha on sinnekkin tultava.
Asiakas ja asiakaspalvelija ovat aina kontaktissa keskenään. On olemassa hyviä asiakaspalvelijoita ja huonoja asiakaspalvelijoita. Sama pätee asiakkaisiin. Tämä sääntö pätee kaupan kassasta miljardiluokan asiakassuhteisiin. Toki asiakaspalvelijoiden ja tavallaan asiakkaidenkin määrä on vaihteleva.
Otetaan esimerkki minun työstäni (taksinkuljettaja, aivan, renki). Työtehtäväni on kuljettaa asiakas/asiakkaan omaisuus paikasta a paikkaan b. Se on siinä. Ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan. Varsinaisesti työhöni ja siitä saamaan palkkaani ei kuulu YHTÄÄN MITÄÄN MUUTA, eikä taksipalveluun yleensäkään. Tässä kohtaa tulee asiakaspalvelu mukaan. Nostan asiakkaan kassit paksiin. Avaan ovet. Olen kohtelias. Jutustelen asiakkaan kanssa, jos asiakas on juttutuulella, pidän turpani kiinni, jos ei ole. Kannan ostokset sisään. Autan asiakkaan sisään. Tiedättehän te, mitä tarkoitan. Taksiala on siitä mielenkiintoinen, että taksinkuljettajan EI tarvitse ottaa asiakasta kyytiin. Taksinkuljettaja voi myös kesken kyydin vetää auton parkkiin ja poistaa asiakkaan kyydistä, jopa voimakeinoja käyttäen. Taksinkuljettajan ei tarvitse sietää vittuilua eikä muutenkaan epäasiallista käytöstä.
Ammattikunnassani on ihmisiä, jotka palvelevat asiakasta vain ja ainoastaan tuon minimimäärän, eli kuljetuksen verran. Mielestäni ei ole kohtuutonta käydä kantamassa vanhuksen kasseja, avata ovia, olla kohtelias jne. Itseasiassa molemmille osapuolille jää parempi mieli ja siitä saa aika usein myös tippiä. En tee sitä tipin takia.
Välillä asiakkaaksi osuu yksinkertaisesti ihminen, jolla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja. Minun kohdalla eniten korpeaa ihmiset, jotka luulevat, että kyytimaksulla ostetaan nöyristely ja taksikuskin olo yleisenä v*ttuilun ja pilkan kohteena. Pahoittelen, näin ei ole.
Jos minulle vitt*illaan tai käyttäydytään asiattomasti minua kohtaan, kyyti loppuu. Asia on hyvin yksinkertainen. Autossa ei syödä. Autossa ei syö kukaan, en edes minä. Jos silti syöt ja huomautuksen jälkeen jatkat, kyyti loppuu. Jos sanon, että loppuu vi**uilu tai kyyti ja jatkat v*ttuilua, kyyti loppuu. Jos olet noin 3 promillen kännissä, etkä tiedä, missä asut, kyyti ei edes ala. Jos sinulla ei pitkän kyydin kyseessä ollessa ole rahaa sitä kysyessäni, kyyti ei edes ala. Visa electron, pitkän kyydin kyseessä ollessa ei ole maksutapa. Joko käydään automaatilla tai kyyti ei edes ala. Jos olet likainen/oksennuksessa/kuset housussa tai muuta vastaavaa, kyyti ei edes ala. Alalla olen ollut vasta vähän vajaa kaksi vuotta, mutta olen huomannut, että edellä mainitut esimerkit ovat aika pitkälti yleinen käytäntö kollegoitteni parissa.
Minä en yksinkertaisesti alennu hankalien asiakkaiden pompotettavaksi. Kenenkään ei pitäisi, ei mistään syystä. Ikinä. Olin aiemmin työssä, jossa jouduin nöyristelemään ja päätin, että ei enää ikinä. Tosin "pa*ka asiakas"-kynnykseni on erittäin korkea. 95% taksiasiakkaista on mukavia, 4% siedettäviä, 0,5% rajatapauksia ja loput 0,5 on vaan yksinkertaisesti niin syvältä hanurista, ettei niitä tavoita edes lipputangolla suolen syvyyksistä. Työnantajani on hyvä. Ymmärtää näkökantani ja toimintani täysin. Tämä ei ole sinällään ihme, koska ko. pomo kuitenkin on tehnyt samaa hommaa noin 10x pidempään kuin minä. Jos pomoni ei olisi ymmärtäväinen, vaihtaisin tallia.
Nyt (vihdoin) päästään tämän blogin perimmäiseen pointtiin. Te (me) asiakaspalvelijat... Älkää myykö itseänne! Jos teitä vituttaa työ, jota teette. Asiakkaat, joiden kanssa olette tekemisissä tai ala yleisesti. Miettikää, onko kyseinen asiakastapahtuma, työpaikka, palkka tai muu asiaa liittyvä sen arvoista, että te yksilönä kärsitte siitä kohtuuttomasti. Jos tulette lopputulokseen, että ei, se ei ole, keskeyttäkää asiakastapahtuma tai sanokaa itsenne irti. Lupaan, että se kannattaa pidemmän päälle. Sanon tämän ihan kokemuksesta.
Käsite "asiakas on aina oikeassa" on ehkä typerin lause, mitä on olemassa. Suurimmassa osassa tapauksia asiakas on aina väärässä. Poliisilla on asiakas oikeassa ja pamppu vasemmassa.
Idiootin kohdatessa toki pitää toimia diplomaattisesti. Ei saa vi**uilla tai toimia muuten tökerösti. Asiakaspalveluasenne on pidettävä viimiseen asti ja edes yrittää ohjata asiakaspalvelutapahtuma oikeille urille, mutta jos tämä ei onnistu järkevässä ajassa tai järkevällä tavalla, ehdotan, että ko. tapahtuma keskeytetään. Tavalla tai toisella.
Asiakaspalvelun keskeytyksestä saattaa toki seurata ongelmia ylempien tahojen kanssa. Osassa yrityksiä on mahdollista neuvotella esimiehen kanssa asiasta. Osassa ei. Esimies voi antaa hyvinkin negatiivista palautetta asiakastapahtuman keskeytyksestä. Tätä ei pidä mielestäni pelätä. Missään tapauksessa. Tai toki riippuu siitä, kuinka paljon arvostat itseäsi. Onko työpaikkasi sinulle sen arvoinen, että annat kohdella itseäsi kuin paskaa jalkakäytävällä? Minä en. Mikä on sinun vastauksesi?
Teille, esimiesasemassa oleville. Onko se yksittäinen hankala asiakas sinun yrityksessäsi sen arvoinen että olet valmis luopumaan työntekijästäsi. Aivan oikein. Se lahjakaskin ihminen lähtee pois, jos päälle kaataa tarpeeksi paskaa. Kysy nyt ainakin sen työntekijäsi versio tapahtumista jonka joku mukama parempi ihminen on teille kertonut. Oletko koskaan ajatellut "asiakas on tärkein"-ajatusmaailmassasi sitä seuraavaa ja joissain tapuksissa jopa asiakasta tärkeämpää tasoa, eli työntekijöitäsi? Jos et, pysähdy hetkeksi. Työntekijäsi on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin asiakkaasi. Työntekijäsi tekee työn, jota sinä et ehdi/jaksa/viitsi/osaa tehdä. Tai ehkä olet itse kyllästynyt niihin idiootti-asiakkaisiin ja olet palkannut jonkun hoitamaan ne ja kyykytät näitä, jotka joutuvat tekemisiin niiden idioottien kanssa.
Arvosta hyvä ihminen työntekijöitäsi vähintään yhtä paljon kuin asiakkaita. Työntekijät tekee sinulle rahaa. Jos sinä olet m*ulkku pomo, heräät joku päivä siihen todellisuuteen, että sinulla ei ole enää työntekijöitä, jotka haluaisivat tehdä sinulle töitä. Itse olen ollut myös yrittäjänä ja voin sanoa, että 24h vuorokaudet käyvät lyhyeksi, jos joudut tekemään kaiken itse. Alasta riippumatta.
Opettele myös tunnistamaan hyvä ja huono työntekijä. Hyvästä työntekijästä kannattaa pitää kiinni vaikka joku latvakakkonen hänestä valittaisikin. On olemassa myös huonoja työntekijöitä. Niistä tulee hankkiutua eroon. Hyvän työnantajan paras kriteeri on erottaa hyvä ja huono työntekijä toisistaan verrattuna hyvään ja huonoon asiakkaaseen.
Kaikki ihmiset eivät ole hyviä asiakaspalvelijoita ja kaikki asiakkaat ei ole hyviä asiakkaita. Toki jos yrittäjänä haluat koko ajan vaihtuvan henkilökunnan niin jatka toki linjaasi. Halvaksi se ei tule, mutta kyllähän muutaman mu*kun rahat ovat suuremmat kuin jatkuvasti vaihtuvan henkilökunnan aiheuttamat välilliset/välittömät kustannukset. Vai ovatko?
Toki "huonosta" palvelusta kiirivä maine aiheuttaa pientä asiakaskatoa, mutta jos suurin osa asiakkaista on tyytyväisiä, mihin tarvitset niitä asennevammaisia asiakkaita? Yrityksesi tapa kohdella työntekijöitä kiirii myös. Kohta huomaat, että kukaan ei halua tulla sinulle töihin. Tämä ei varmaankaan ole mieltä/lompakkoa lämmittävä asia. Yrittäjä, sinä TARVITSET työntekijöitä. Työntekijät eivät välttämättä sinua. Muista pomo aina tämä kun huudat työntekijällesi jostain täydellisen irrationaalisesta asiasta. Sana kiertää. Sekä asiakkaiden, että potentiaalisten työntekijöiden joukossa.
Ja te välimallin pomot ja työntekijät... Nojoo, ehkäpä joskus bloggaan teistä.
Lapseni kävi juuri spontaanisti halaamassa minua. Tein juuri pitkät ja suht raskaat juhannuspäivät töitä ja olen vapaalla. Kohta menen takapihan terassille, laitan grillin tulille ja grillaan perheelle safkaa. Menen taas huomenna kello 11 palvelemaan asiakkaita. Hymyssäsuin, tottakai. Menen töihin, en sylkykupiksi. Tekemään rahaa pomolleni ja hänen perheelle ja toki myös perheelleni.
21.5.08
Pieru, tuo idioottihuumorin kulmakivi.
Pieru on naurattanut, hävettänyt, nolottanut ja varmasti muutenkin vaikuttanut useammankin ihmisen elämään. Itse suhtaudun pieruihin huumorilla ja tunnustan olevani hyvinkin pitkälle pieruhuumorin ystävä.
Wikipedia määrittää pierun seuraavasti: "Pieru (lat. flatus) on nisäkkäiden ruoansulatuselimistössä elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen tuottamaa suolikaasua. Nimitystä pieru käytetään myös fysiologisesta tapahtumasta, pieraisusta, jossa kyseinen kaasu purkautuu peräaukon kautta ulos. Poikkeuksellisen runsasta ja vatsanväänteitä aiheuttavaa pierun muodostusta kutsutaan ilmavaivoiksi."
Piereminen on ehdottomasti yksi merkittävimpiä huumorin lähteitä. Pieruhuumoria on aikoinaan tituleerattu jopa taiteeksi. Tiettävästi ensimmäinen pierutaiteilija (petomaani) oli Joseph Pujol. Nykyajan petomaaneista tunnetuin on Mr Methane (http://www.mrmethane.com/).
Pieruhuumoria viljellään erityisesti south parkissa ynnä muissa vastaavissa huumoripätkissä. Omasta mielestäni ratkiriemukkain pierupätkä elokuvassa dumb & dumber. Tosin tässä pätkässä menee jo "hieman" märän pierun puolelle. http://youtube.com/watch?v=wbDiujuv6rQ
Työteknisesti ajatellen piereminen voi pelastaa hiljaisen päivän kassan. Kunnon, pahanhajuinen mykkä hiihtäjä vaan autoon, niin noin 10sek sisällä on asiakas nykimässä kahvaa ja kampeamassa sisään, riippumatta siitä kuinka monta autoa oli jonossa sinua ennen. Ne ovat nyt mystisesti kadonneet.
(3v poikani Tuukka heitti tuossa lattialla juuri mehevät suolikaasut. Evakuoin itseni hetkeksi.)
Usein sanotaan, että tyttöjen pierut haisee kukkasille. Ei muuten haise. Tai no, riippuu kukkasesta. Varmaan joku mädälle lihalle haiseva lihansyöjäkasvin kukka saattaa tuoksahtaa yhtä pahalle.
Jos kovasti haluaisi heittää leijaa, mutta ei irtoa, tässä videossa on pari tapaa saada kaasu kulkemaan. Kyseessä on siis niinsanottu käänteispieru, jota seuraa aito asia. http://youtube.com/watch?v=QpRthRsWkXo
Ompa kyseisen suolikaasuilmiön ympärille tehty jopa elokuva: http://www.imdb.com/title/tt0079406/ Elokuva löytyy myös eräältä ruotsalaiselta torrent-sivustolta. Taide-elokuvista ja muista wannabehienostelumeiningistä pitäville ko. elokuvaa en suosittele. Kyseessä ei siis ole mikään Krzysztof Kieslowskin elokuva, saatikka millään muullakaan tavoin taiteellinen tai sivistävä teos.
Kyseisessä ilmiössä olisi kirjotettavaa vielä pidemmäksikin kirjoituksesti, mutta lopputekstin voisi tiivistää muutamaan videopätkään:
http://youtube.com/watch?v=Ofn8-3SWd8M
http://youtube.com/watch?v=TnH2pgtt7_I
Meksikolaiseen pierupornopätkään en laita linkkiä, sen sitäpaitsi on kaikki kuitenkin jo nähnyt ja jos ei ole niin google auttaa.
Loppukaneetiksi voisin todeta, että Pieru on perseestä.
Wikipedia määrittää pierun seuraavasti: "Pieru (lat. flatus) on nisäkkäiden ruoansulatuselimistössä elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen tuottamaa suolikaasua. Nimitystä pieru käytetään myös fysiologisesta tapahtumasta, pieraisusta, jossa kyseinen kaasu purkautuu peräaukon kautta ulos. Poikkeuksellisen runsasta ja vatsanväänteitä aiheuttavaa pierun muodostusta kutsutaan ilmavaivoiksi."
Piereminen on ehdottomasti yksi merkittävimpiä huumorin lähteitä. Pieruhuumoria on aikoinaan tituleerattu jopa taiteeksi. Tiettävästi ensimmäinen pierutaiteilija (petomaani) oli Joseph Pujol. Nykyajan petomaaneista tunnetuin on Mr Methane (http://www.mrmethane.com/).
Pieruhuumoria viljellään erityisesti south parkissa ynnä muissa vastaavissa huumoripätkissä. Omasta mielestäni ratkiriemukkain pierupätkä elokuvassa dumb & dumber. Tosin tässä pätkässä menee jo "hieman" märän pierun puolelle. http://youtube.com/watch?v=wbDiujuv6rQ
Työteknisesti ajatellen piereminen voi pelastaa hiljaisen päivän kassan. Kunnon, pahanhajuinen mykkä hiihtäjä vaan autoon, niin noin 10sek sisällä on asiakas nykimässä kahvaa ja kampeamassa sisään, riippumatta siitä kuinka monta autoa oli jonossa sinua ennen. Ne ovat nyt mystisesti kadonneet.
(3v poikani Tuukka heitti tuossa lattialla juuri mehevät suolikaasut. Evakuoin itseni hetkeksi.)
Usein sanotaan, että tyttöjen pierut haisee kukkasille. Ei muuten haise. Tai no, riippuu kukkasesta. Varmaan joku mädälle lihalle haiseva lihansyöjäkasvin kukka saattaa tuoksahtaa yhtä pahalle.
Jos kovasti haluaisi heittää leijaa, mutta ei irtoa, tässä videossa on pari tapaa saada kaasu kulkemaan. Kyseessä on siis niinsanottu käänteispieru, jota seuraa aito asia. http://youtube.com/watch?v=QpRthRsWkXo
Ompa kyseisen suolikaasuilmiön ympärille tehty jopa elokuva: http://www.imdb.com/title/tt0079406/ Elokuva löytyy myös eräältä ruotsalaiselta torrent-sivustolta. Taide-elokuvista ja muista wannabehienostelumeiningistä pitäville ko. elokuvaa en suosittele. Kyseessä ei siis ole mikään Krzysztof Kieslowskin elokuva, saatikka millään muullakaan tavoin taiteellinen tai sivistävä teos.
Kyseisessä ilmiössä olisi kirjotettavaa vielä pidemmäksikin kirjoituksesti, mutta lopputekstin voisi tiivistää muutamaan videopätkään:
http://youtube.com/watch?v=Ofn8-3SWd8M
http://youtube.com/watch?v=TnH2pgtt7_I
Meksikolaiseen pierupornopätkään en laita linkkiä, sen sitäpaitsi on kaikki kuitenkin jo nähnyt ja jos ei ole niin google auttaa.
Loppukaneetiksi voisin todeta, että Pieru on perseestä.
17.5.08
Miksi näin?
Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi citymaasturikuskit väistelee kaivonkansia ja monttuja...
Veikkaan, että monet perustelevat sen citymaasturin ostoa sillä, että pitää päästä mökille/mummolaan/kauppaan/kouluun/helvettiin/minne vaan. Nyt seuraa kysymys teille citymaasturin hankkineet.
Siis väitättekö te, että teillä on ennen citymaasturia ollut mökki, johon ette ole päässeet, mummo jossain päin suomea, mutta ette ole päässeet kylään tai olette tehneet kauppareissut kävellen, koska autolla ei pääse.
Empä usko.
Miksette voi olla yhtä miehekkäitä kun autonne ja ihan rehellisesti tunnustaa, että olette hommanneet sen ihan vaan sen takia, että pääsisitte pätemään tavalla tai toisella?
Kotimaisen stand-up koomikon sanoin, "kyllähän citymaasturilla metsässä pääsee, jos se on asfaltoitu.
Veikkaan, että monet perustelevat sen citymaasturin ostoa sillä, että pitää päästä mökille/mummolaan/kauppaan/kouluun/helvettiin/minne vaan. Nyt seuraa kysymys teille citymaasturin hankkineet.
Siis väitättekö te, että teillä on ennen citymaasturia ollut mökki, johon ette ole päässeet, mummo jossain päin suomea, mutta ette ole päässeet kylään tai olette tehneet kauppareissut kävellen, koska autolla ei pääse.
Empä usko.
Miksette voi olla yhtä miehekkäitä kun autonne ja ihan rehellisesti tunnustaa, että olette hommanneet sen ihan vaan sen takia, että pääsisitte pätemään tavalla tai toisella?
Kotimaisen stand-up koomikon sanoin, "kyllähän citymaasturilla metsässä pääsee, jos se on asfaltoitu.
14.5.08
Terveisiä Kouvolan liikenteestä.
En tiedä, miten muualla, mutta Kouvolassa on ihmisillä hyvin kummallinen tapa suhtautua punaisiin liikennevaloihin tai valoihin yllensä. se menee suunnilleen näin:
- Havaitaan vihreät valot noin 100m etukäteen. Tässä vaiheessa aloitetaan pieni jarrutus siltä varalta, että ne vaihtuu punaiseksi. jatketaan jarrutusta, kunnes niin tapahtuu.
- Vaihdetaan vaihde vapaalle ja vedetään käsijarru päälle.
- Odotellaan vihreiden vaihtumista.
- Vapautetaan käsijarru, laitetaan vaihde päälle, lähdetään liikkeelle kuin täi tervasta.
Tietenkään ensimmäisen auton takana oleva maanteiden ritari ei ennakoi vihreiden vaihtumista vaan alkaa saman säädön vasta sitten, kun ensimmäinen aivovajakki on saanut autonsa liikkeelle...
Ei siitä nyt tietysti tarvi kumia polttaen lähteä, mutta hei, ei ole paljon pyydetty, että siinä ei ihan viikkotolkulla seistäis...
Erehdyppä soittamaan torvea. Torven soitto ei ole ehtinyt edes loppuun kun tämä kupeksija on lähettänyt tekstiviestin Kouvolan Sanomien napakoihin (se on kouvolan sanomissa oleva aivopierupalsta, josta käy hyvin ilmi, miksei lähisukulaisten pitäisi lisääntyä).
"Taas siellä liikenteessä soitetaan torvea. Mihin ihmeeseen kaikilla on kiire. Minä vain 132 vuotta runkkasin vaihdetta silmään ja yritin ottaa käsijarrua pois päältä. Minulla oli sitäpaitsi erittäin tärkeä puhelu kesken."
- Havaitaan vihreät valot noin 100m etukäteen. Tässä vaiheessa aloitetaan pieni jarrutus siltä varalta, että ne vaihtuu punaiseksi. jatketaan jarrutusta, kunnes niin tapahtuu.
- Vaihdetaan vaihde vapaalle ja vedetään käsijarru päälle.
- Odotellaan vihreiden vaihtumista.
- Vapautetaan käsijarru, laitetaan vaihde päälle, lähdetään liikkeelle kuin täi tervasta.
Tietenkään ensimmäisen auton takana oleva maanteiden ritari ei ennakoi vihreiden vaihtumista vaan alkaa saman säädön vasta sitten, kun ensimmäinen aivovajakki on saanut autonsa liikkeelle...
Ei siitä nyt tietysti tarvi kumia polttaen lähteä, mutta hei, ei ole paljon pyydetty, että siinä ei ihan viikkotolkulla seistäis...
Erehdyppä soittamaan torvea. Torven soitto ei ole ehtinyt edes loppuun kun tämä kupeksija on lähettänyt tekstiviestin Kouvolan Sanomien napakoihin (se on kouvolan sanomissa oleva aivopierupalsta, josta käy hyvin ilmi, miksei lähisukulaisten pitäisi lisääntyä).
"Taas siellä liikenteessä soitetaan torvea. Mihin ihmeeseen kaikilla on kiire. Minä vain 132 vuotta runkkasin vaihdetta silmään ja yritin ottaa käsijarrua pois päältä. Minulla oli sitäpaitsi erittäin tärkeä puhelu kesken."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
