Suomalainen verotus

Olipa taas kerran pieni ja täysin kuvitteellinen taksirenki nimeltään Kymis. Pieni kuvitteellinen hahmomme asui pienessä ja takapajuisessa valtiossa jääkarhujen ja susien kanssa. Kerran kymis sai asiakkaan kyytiin. Pikku taksirenkimme ajoi kyydin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja kehtasi vielä pyytää matkasta maksun, joka sisälsi veroa. Vero meni lyhentämättömänä suuren ja ilkeän verokarhun taskuun.

Kymis ajaessaan toki käytti asiakasta kyydittäessään pienen ja kiltin yrittäjän autoa, josta pieni ja kiltti yrittäjä oli maksanut veroa. Pienen ja kiltin yrittäjän auto ei kulje pyhällä hengellä, joten se poltti pienen määrän polttoainetta. Tästä pieni ja kiltti yrittäjä toki maksoi veroa pienelle ja kiltille huoltoasemayrittäjälle.

Pieni ja kiltti huoltoasemayrittäjä osti polttoaineen isolta, mutta kiltiltä polttoainefirmalta, joka maksoi polttoaineesta myös veroa. Isolla, mutta kiltillä polttoainefirmalla oli monenmonta pientä ja kilttiä työntekijää, joille maksettiin siitä, että he tekivät töitä isolle, mutta kiltille polttoainefirmalle. He maksoivat palkastaan veroa isolle ja ilkeälle verokarhulle, joka laittoi sen lyhentämättömänä taskuunsa.

Koitti se päivä, että pieni ja kiltti yrittäjä maksoi pienelle ja kiltille Kymikselle palkka pienen ja kiltin kymiksen tekemästä työstä. Yhdessä pieni ja kiltti yrittäjä ja pieni ja kiltti kymis maksoivat palkasta veroa ja tellit ja kellit ja kullit ja nullit ja pullit ynnä pallit, jotka iso ja ilkeä verottaja laittoi lyhentämättömänä taskuunsa.

Eräänä päivän pieni ja kiltti yrittäjä, joka hyvää hyvyyttään oli työllistänyt kiltin ja pienen kymiksen (joka siis on kuvitteelinen hahmo) päätti, että nyt otetaan pahaa ja ilkeää viinaa yhdessä kymiksen kanssa. Kiltti ja pieni kymis ja kiltti ja pieni isäntä menivät viinakauppaan ostamaan viinaa. Kiltit ja pienet kymis ja isäntä maksoivat viinasta veroa, joka meni ison ja ilkeän verokarhun taskuun ihan lyhentämättä. Bileet oli onneksi hyvät. Baariinkin mentiin ihan taksilla. Matkasta maksettiin veroa. Baarissa viinasta maksettiin veroa. Kotimatkastakin maksettiin veroa. Krapulakebabista maksettiin veroa, niinkuin sen kotiinkuljetuksestakin. Kebab-yrittäjä maksoi veroa kun ei kebabyrittäjän pizzataksitkaan kulje ilman polttoainetta, josta maksetaan veroa.

Seuraavana päivänä iso ja ilkeä verokarhu nauroi koko matkan kävellessään pankkiin ja suomenruotsalaiset saivat taas fyrkkaa teatterinsa uusimiseen. Riitti siitä vähän moottoritiehankkeeseenkin.

Pienellä ja kiltillä kymiksellä kyti ajatus, että pitäiskö oikeastaan lopettaa kaikki työt ja käydä ison ja pahan valtion elätiksi, koska sehän ne rahat loppujen lopuksi kuitenkin hyvinvointivaltiossa vie. Tavalla tai toisella.