Lähimetsä, unohdettu luonnonvara?

Onneksi on Pohjois-Valkealan erämaat ja metsät. Pari pikku ongelmaa... Jos meet autolla, tulee ongelmaksi etsiä parkkipaikka, koska metsät on täynnä kaikenmaailman tyyppiä. Osalle asia on ihan vaan statusta. Pakko päästä sanomaan kavereille, että vaellettiin nyt viikonloppuna 82345km ja voi pojat, että oli kaunista. Mitää ei ehitty kyl kattoo, ku oli pakko saada kilsoja! Nukuttiin vaan 3h/yö. Svidu, että oli hienoa. Maukalla oli kamat, jotka paino vaa 3kg yhteesä. Vähän siistiä.

Lappilappilappi... Jos siellä ei vaella vähintään 100km niin on NIIN luuseri ja huono ihminen. Svidu, ajettiin meidän X6:lla niin pitkälle ku pääs ja otettiin meidän 30000€ kamat messiin ja lähettiin tallustamaa mestoille. Helikopterilla toivat meille 6 ruokalajin lounaan kämpälle ja veivät meidät takas autolle. Ihan mahtireissu, kyl siellä tunsi metsän fiiliksen ja sen rauhan. Ihanan askeettista.

Alaska. Saa maksaa noin 2000€ pelkistä lennoista, mikä on jo siistiä sinällää. Paljon ohjattuja vaelluksia. Mahdollisuuksia omatoimisuuten ja vanhaa kunnon metsäläiskulttuuria. Millä voit kehua paremmin? Kaatuu lapit, pohjoisvalkealat ja nuuksiot. Hitto, rauhallisempaa ei ole. Metsää, rauhaa, (karhuja), rauhaa, (karhuja), metsää (karhuja) ja rauhaa. Lähtisin kyl käymää, jos ois varaa.

Entäpä sitten tällainen. Kuvitteellinen "eräilijä" heittää pienen repun selkään ja kävelee 150m lähimpään metsään. Poikkeaa polulta ja tallustelee umpimetsässä pikkupolkuja sinne tänne. Välillä pysähtyy kannon nokkaan tupakille tai ottaa huikan vettä. Kappaskippas, puolukoita. Ei muuta kun syömään. Mustikoita, no hitto. Vattuja. Helkkari. Omnomnomnom. Ehkä pari valokuvaa. Mitähän kello on. Ketä kiinnostaa ja mitä väliä. Sieniä. Muovikassi taskusta ja sienet sisään. Järvi. Muutama heitto. Aikansa tallusteltuaan lähtee kotiinpäin. Paljon on nähty ja rauhaa koettu. Ihan naapurissa. Eikä maksa mitään. Mieli on levännyt. Ei ole kerrottavaa kymmenistä/sadoista kilometreistä. Ei voi väittää, että hirvee määrä oli hyttysiä. Ei ole syöty hanhenmaksapalleroita pellavaliinaiselta pöydältä, eikä nukuttu vain 100g painavassa teltassa. Ei voi kehua hinnalla. Mitä väliä?

En väitä, etteikö suorituspohjaisesta metsäilystä joku saa kicksejä, mutta väitän, että siinä metsän kokeminen jää hyvin vähäiseksi. "Ei nyt voi pysähtyä tähän kauniiseen paikkaan, kun pitää saada 30km tänään täyteen.". "Et muuten varmana jää heittelemään purolle. Pitää kävellä vielä pitkä matka ennen pimeää".

Olen usein sanonut, että mitä hyvää on muka suomessa/kouvolassa. Metsät. Niitä on paljon. En osaa kuvitella mitään muuta parempaa akkujen lataajaa kuin rauhallinen päivä metsässä (tai kalareissu). Mieluiten hyvässä, samanhenkisessä seurassa.

Luonto on mielentila. Siihen pitää suhtautua nöyrästi ja kunnioituksella. Ennenkaikkea luonnosta pitää nauttia. Eihän tehdä siitä kilpailua?