Kenen saatanan tanopään innovaatio on ottaa joku perkeleen veikkauspiste lähikauppaan?
HÄ!? Kuka tunnustaa? Siis perkele!
Menet kauppaan. Kaupassa on paljon ihmisiä. Ostat ostoksesi ja menet kassalle. Edessäsi on muutamia ihmisiä. Yhdellä on paljon ostoksia. Ostosten loppusumman kuultuaan tämä tanopää alkaa kaivamaan lompakkoaan jostain 12356738972354 taskuisesta laukusta. TULIKO SE MAKSU SULLE NOIN NIINKU YLLÄTYKSENÄ, HÄ?! Asiaa ei helpota vaikka kuinka toteat humoristisesti, että: "No hehheh, mihinhän minä sen taas tungin?". Yhtään en tiedä, mihin sen tungit, mutta tiedän mihin mieluusti tunkisin ostamasi kesäkurpitsan, saatana.
Tässä vaiheessa on verenpaine jo 200/100. Onneksi seuraavalla asiakkaalla on vain tupakkiaski ja kaksi litran maitopurkkia. Sitten kuulet lauseen: "katotko, onko näissä voittoa" ja tämä perkeleen asiakas, jolla toimenpiteeseen toki on täysi oikeus, nykäisee kassista, joka on varmasti samanlainen kun Eka Vekaran housut, Kenneth Starrin raporttia Lewinskyn suihinotosta muistuttavan suurteoksen, jonka kannessa lukee veikkaus ja muuta asiaankuuluvaa paskaa. (Oho, pitkä lause ja paljon pilkkuja nussittavaksi)
Mikä helEvetti siinä on, että kaikki ne perkeleen euron kenot ja "yks rivi lottoa kiitos" pitää vedättää eri lapulle ja tulla kauppaan tarkistuttamaan ne? Eikö saatana järki riitä tähän suunnattoman vaikeaan matemaattiseen haasteeseen ihan omassa kotona niitä tarkastaa ja tuoda vaikka vaan ne 0,50€ voittolaput sinne kauppaan? Tai vaikka tehdä niinkun minä ja lotota yms netissä? Pitääkö sinne saatana ruuhka-aikana tulla niitä lappuja tarkistuttamaan?
Kauppiaat, please, sulkekaa ne veikkauspisteet, jookoskookos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Moi!
No nyt pitää kyllä kiittää päivän (lue kuukauden) parhaista nauruista. Laitoin puhelimen kiinni, ovet lukkoon ja verhot eteen ja sen jälkeen luin, luin, luin jonka jälkeen olin todella lähellä taivaan (lue helvetin) portteja, yksinkertaisesti nauroin itseni melkein tajuttomaksi.
Kun selvisin tästä rytäkästä, lähetin blokin osoitteen isosiskolleni. Sisko soitti puolen tunnin jälkeen hysteerisenä naurusta. Olemme molemmat asiakaspalvelussa töissä ja tiedämme kyllä mitä on munapää-asiakkaat =)
Vatsalihakseni (mitä ne on?) eivät toivu tästä varmaan ikinä mutta saavatpahan säännöllistä treeniä mikäli vaan jaksat kirjotella uusia hulvattomia tarinoita tänne meidän iloksi.
Kiitos!
Terveisiä Kymenlaaksosta Turun ja Tampereen kautta Pekingiin eksyneeltä emännältä. Löysin blogisi sattumalta, ja nautin joka lukuhetkestä. Aivan mahtavaa! Kirjoittele ihmeessä lisää, niin saan oman annokseni kotimaata täällä vinosilmäisten pygmien maassa.
Olen muuten ihan samaa mieltä tuosta kaupan kassan ja veikkauspisteen yhdistämisestä. Pelsepuupin keksintö, siihen änkeää aina joku mumma tarkistamaan lippusiaan kun haluan maksaa omat ostokseni.
Lähetä kommentti