29.8.10

Ai sä oot joku v**** taksikuski!

"Teetkö jotain oikeeta työtä?", "Ai oot joku renki", "V**** yks taksikuski kusetti multa fyrkkaa viikko sitte", "V**** tää on kallista", " oot asiakaspalveluhommissa ja jos haluun kuunnella Kirkaa radiosta niin sähän laitat".

Poliisia ja taksia ei kuulemma koskaan saa paikalle silloin kun niitä tarvitsee. Ei saakaan. Silloin kun moisia tarvitsee, tarvitsee yleensä moni muukin.

Taksikuskin ammatti. Isäntä tai renki. Sama toimenkuva. Moni pitää kyseistä hommaa ihan paskana. Moni taas ei. Ihmisillä tuntuu olevan kummallinen käsitys taksikuskin hommista. Jotkut moikuaa, että täällä sitä vaan tuhansia euroja nyhdetään asiakkaalta ja osa kyselee, että oikeesti, mitä työtä teet elannokses.


Tätähän minä. Ajan taksia. Yötöitä, iltatöitä ja aikaisia aamuherätyksiä. Hankalia ihmisiä ja vaarallisia kelejä. Pieni palkka ja tajuttomasti työtunteja. Narkkareita, juoppoja, kusta penkillä. Hirviä ja ajatus siitä, että jokainen keikka voi olla viimeinen. Syystä tai toisesta.

No mikä ihme siinä sitten viehättää? Miksi ihminen valitsee taksikuskin homman ja vielä pitää siitä? Omalla kohdalla vastaus on yksinkertainen. Asiakkaat. Olen pitänyt kirjaa ns. kusipäistä kohta neljän vuoden ajan. Ajamistani kyydeistä noin promille on ollut jollain tavalla todella vastenmielisiä tai uhkaavia. Jurpoja toki piisaa, mutta noin äkkiseltään voisin heittää, että 80% asiakkaista on ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat siirtyä paikasta A paikkaan B.

Syy miksi pidän työstäni on se noin 10% asiakkaista, jotka todella jäävät mieleen. Kuka mitenkin. Ehkä itsekin olen jäänyt jollekin mieleen. Sekä hyvässä, että pahassa.

Taksissa käydään välillä niin syvissä vesissä kulkevia keskusteluja. Puhutaan vakavasti. Olen tavannut ihmisen, jolle lääkäri on kertonut, että se on nyt tässä. Mitään ei ole tehtävissä.Monelle on vaimo/mies sanonut, että se on tässä. Monelle on vaimo/tyttöystävä kertonut, että lapsi on tulossa. Joku on rakastunut, joku on jätetty. Joltain on kuollut lapsi, joltain vanhempi. Joku on saanut työpaikan, joku menettänyt. Joku on onnellinen, joku ei. Tarinoita. Elämää. Iloa, surua, puhdasta riemua ja syvää masennusta. Kokemuksia ja ihmisten kohtaamista. Hyvässä ja pahassa.


Tämän 4 vuoden aikana olen löytänyt kollegoista hyvä ystäviä, kavereita, vihamiehiä ja kaikkea muuta. Osasta asiakkaita on tullut tuttuja. Hyvässä ja pahassa. Olen pessyt kusia penkiltä. Saanut haukkuja. Saanut isoja ja pieniä tippejä. Minulle on annettu viinapulloja, munkkeja ja puhelinnumeroita. Minulta on pyydetty tupakkaa, tulta, rahaa, laskua, ymmärrystä ja armoa. Olen heittänyt käytöshäiriöisiä ulos. Olen ihastunut. Minuun on ihastuttu. Olen käynyt kahvilla, kaljalla ja syömässä. Olen kuunnellut, olen puhunut ja olen ymmärtänyt ja minua on ymmärretty. Olen nähnyt auringonnousuja ja auringonlaskuja. Olen seissyt meren äärellä ja katsellut tähtitaivasta. Olen kaatunut, kantanut ja auttanut. Saattanut kotiin, avannut ovet, tiirikoinut lukon, soittanut poliisit, polttanut rattijuopon, huutanut hälytyskeskuspäivystäjälle, väistellyt idiootteja, vastaillut tyhmiin kysymyksiin, menettänyt hermoni, kuunnellut huutoa, huutanut, itkenyt ja nauranut.


Mikä muu työ antaa näin paljon erilaisia kokemuksia? Voisin väittää, että ei mikään. Useasti moikuan tolpalla "v****, mitä paskaa"-tyylillä, mutta tarkemmin ajateltuna tämä on ihan mahtavaa hommaa. Palkka ei ole mitenkään loistava, mutta kun on ruokaa, katto pään päällä ja mahdollisuus tehdä edes jotain vapaalla niin se riittää. Työ ei kuitenkaan ole rasittavimmasta päästä.

Muistan erään päivän 2006 kun työskentelin paikassa, jossa viihtyvyys oli reilusti negatiivisen puolella ja tuttuni soitti avomiehensä puolesta ja kysyi, että haluatko Kymis vaihtaa kehitysvammaiset juoppoihin ja vanhuksiin. Halusin. Saman tekisin nytkin.

- "Hei kuski, onks sulla kiire", kysyy juuri vankilasta vapautunut noin 50v mies. Ei todellakaan ole, vastaan. "No hyvä. Käydään tupakalla yhdessä hienossa paikassa.". Ajetaan kahden järven väliselle pienelle joelle ja pysähdytään padon kupeeseen, josta näkyy järven tyyni selkä, johon heijastuu auringonlasku. Poltellaan tupakat ja katsellaan maisemia. Ei tarvitse puhua. Ei ole kiire.


Vuosi jotain. Viikonloppu. Kymis on kännissä ja kypsynyt. Kymis kysyy vanhemmalta miespuoliselta taksikuskilta, että mikä helvetti siinä on, että noita naisia ei voi ymmärtää. Hieman harmaantunut taksinkuljettaja miettii hetken ja vastaa: "Ei kait niitä tarvi ymmärtää. Eiköhän se riitä, että rakastaa.". Toivottavasti olen tehnyt edes lähes samanlaisen vaikutuksen edes yhteen niistä useammasta tuhannesta asiakkaasta, jotka ovat olleet kyydissäni näiden vuosien aikana.

Olenhan kuitenkin vaan joku v**** taksikuski :)

Ps. Niin juu, nuo kuvat. Terveisiä siitä maailmasta, joka jää suurimmalta osalta ihmisiä kokonaan kokematta ja näkemättä.

40 kommenttia:

Pride kirjoitti...

Rokkas! Kiitos että jaksoit kirjottaa tän. :)

Anonyymi kirjoitti...

Pystyn samaistumaan omassa ammatissani, pointsit Kymikselle!

Anonyymi kirjoitti...

Hieno blogi meidän ammattikunnasta, kiitos Kymis!

Anonyymi kirjoitti...

See on kaikki totta!Kiitos Salosta!

Nainen ratissa kirjoitti...

Kiitos Kymis, loistoteksti!

Anonyymi kirjoitti...

Ihan kuin olisit kirjoittanut minun ajatuksiani. Kiitos. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hieno diagnoosi meidän pirssisuhareiden duuneista. Kiitos Kymis ja tämä kannattaa lukea uudelleen aina, kun hermo on ihan lopussa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos

Anonyymi kirjoitti...

Tästä ei puuttunut kuin se et joskus joutuu taitaa 9 mm perseenreikää.

Kuski vantaalta

Anonyymi kirjoitti...

Jos ei takseja ääliöille ole niin se pahasta.

Anonyymi kirjoitti...

Loistava, kiitos !

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjotus, tuli jossain kohtaa tippa linssiin.

Unknown kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Unknown kirjoitti...

V'''n HYVÄ !! t: Ex kollega
Kerran Wosikka aina ... ;)

Janne Ström kirjoitti...

Aivan saatanan hyvä! Aijat muuttuu, mutta tää taitaa pysyä "samanlaisena" :)

janiparas kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymipiteet kirjoitti...

Nyt ainakin tiedän mitä isäni kokee, monesti olen kysellyt että "Minkälaista se taksin ajaminen sitten on?" . Mutta tämän postauksen jälkeen uskon että ihan mahtavaa hommaa se saattaa olla! Mutta toisinaan itse en sille alalle ihan lähtisi, kun en niinkään sopeutuisi. Mahtava kirjoitus! :)

Anonyymi kirjoitti...

Melkein avointa keskustelua, osa kommenteista poistettu kirjoittajan toimesta..
Eiköhän se ole niin, että taksikuskiksi päätyy ne jotka eivät jaksa tai kykene opiskelemaan tai karsastavat "normaalia" työn tekoa.
Tunnen hyviä ja huonoja kuljettajia, käytän taksia paljon ja arvostan suomalaista taksia.
Mutta kyllähän se niin on, että kun lähtee alalle mihin ei tarvitse juuri mitään koulutusta (vain kurssin, kuten järjestyksenvalvojaksi tai vartijaksi) ei kannata odottaa kovin suurta arvostusta ihmisiltä.

Unknown kirjoitti...

Asiaa :-)

Anonyymi kirjoitti...

Ite asiassa mä huomasin just päinvastasen ilmiön itessäni tuon "normaalin" työnteon suhteen. Lähdin n. 1.5 vuotta sitten ajelemaan taksia opiskelujeni ohella ja nyt viimeisimmässä työssäoppimispaikassa huomasin, että oon ahkerampi kuin muut ja jostain taksin ajamisen syövereistä tuli se tapa paiskia hommia siten, että ei hirveesti välitä mistään taukojen pitämisestä, vaan sitä saatto joskus paiskia koko seitsemän tunnin päivän hommia edes syömättä välissä kun oli niin paljon kiirusta.

Antti Luumi kirjoitti...

Kovaa tekstiä, ja kaikki asiaa. Turvallisia kilometrejä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitti tästä. Taksihommiin jämähtäneenä tulee ainakin itse välillä mieleen että onko tässä mitään järkeä. On ja ei. Onko missään? Loppupeleissä sitä päästää kuitenkin viimeisen kylmän pierun ja pääasia on se (ainakin mun mielestä) että on kokeillut ja nähnyt vähän kaikenlaista. Taksikuskina voi helposti tulla ihan kusipääksi, ainakin itse olin varsinainen perimulkku jossain välissä. Anonyymin vilpitön anteeksipyyntö tähän väliin siitä, pikku piruilu nyt on asia erikseen, mutta oikeasti V-päisyys on hanurista. Itse koen tuon duunin ikäänkuin itsensä kiusaamisena hyvässä ja pahassa. En kyllä varsinaisesti suosittelisi kyseistä duunia kenellekkäån, mutta ainakin tällaiselle (siis minä itse, mainittakoon) jokseenkin henkis-rajoitteiselle ja epätäydelliselle spedelle sanoisin kyseessä olevan kohtalaisen kasvattavaa touhua. Mutta joo. Jos sitä olisi oikeasti fixu, ja/tai kunnianhimoinen, eiköhän tässä ihan muissa hommissa oltaisi... Miten tuon nyt kukakin kåsittää tai haluaa käsittää. Joka tapauksessa, ollaan rehellisiä (ainakin niille jotka sen ansaitsee) ja pidetään ovet auki uutuuksille.

Unknown kirjoitti...

Hienoa tekstiä, kiitos tästä! :)

Unknown kirjoitti...

Yllätys, että itselläni on myös koulutusta muuhun alaan ( kuten myös monella taksia ajavalla kollegalla...insinöörejä,tuomareita,lääkäreitä jne) jossa en sitten viihtynyt ollenkaan ja yrittäjänäkin ollut liki 30 vuotta... silti tuo työ taksissa on se mitä on tehnyt nyt yli 20 vuotta ( jämähtänyt?) ja viihtynyt pääsääntöisesti. Arvostuksesta ja koulutuksen vaikutuksesta siihen kysyn nyt joltain ylempänä kirjoittaneelta että paljonko Kataista ja Urpilaista ( koulunkäynneistään huolimatta ) arvostetaan ? ( Voit vaikka tehdä pikagallupin kyseisien tyyppien toimista ja arvostuksesta...uskallan väittää että jopa taksit ovat arvostetumpia tällä hetkellä. Kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä ammatin hyvistä ja huonoista puolista, mutta lisättäköön se että sitä työtä tekevällä pitää olla itsekuria tehdä niitä töitä vaikka "pomo" ei vahdikkaan selän takana niinkuin "oikeissa töissä" :D Ja se että työ on kuitenkin aika vapaata.

kymis kirjoitti...

Tuota, mie en kyllä ole poistanu yhtään kommenttia. Sana on edelleen vapaa. Kommentoijat on itte ne poistanu. Sensuuri ei kuulu tapoihin.

Anonyymi kirjoitti...

Kauniit on kuviin tallennetut hetket. Kaikkien vittuilujen, kiitosten, tinkausten, tippien ja makkaraperunoiden hajuisten asiakkaiden, naurujen ja hermojen menetysten jälkeen Rakastan katsella aamuyön usvaisia peltoja, niillä juoksevia eläimiä, höyryäviä järviä...kun yö kääntyy aamuun ja on aika rauhoittua ja ajella hissuksiin kotiin nukkumaan. Kesän aamuyön maisemat ja heräävä maailma saa minut aina onnelliseksi. Näitä hetkiä koen työpaikkani ratissa :)

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus ! Kaiken mahtavinta on ajella hiljaisena kesä aamuna jossain maakunnassa, rauhallisesti kotiin päin ja ajatella kuinka hienoja ne aamut on !

Anonyymi kirjoitti...

Ei taida ihan pitää paikkaansa tämä sinun syväanalyysi. Itse olen sähköasentaja ja aikuisiällä opiskellut Datanomi. Täältä meiltä löytyy myös insinöörejä.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtava fiilis tässä kirjoituksessa! Ajattelet niin samoin kuin minäkin tuolla maaseudulla aamuyön tunteina ajellessani! Hieno kirjoitus!

Anonyymi kirjoitti...

Mitähän sinä teet työksesi joka olet kyennyt ja jaksanut opiskella NORMAALIN ammatin?? Minulla myös on normaali ammatti opiskeltuna ja kokemusta siitä. Mutta jostain syystä valitsen kuitenkin taksin ajon kuin hoitajan alan... Olisiko syynä arvostus ammattikuntaa kohtaan..? Mutta kaikki "normaali"ihmisethän sitä eivät osaa arvostaa, lähinnä ehkä vammaiset ja vanhukset...

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Taksihommat on enemmänkin elämäntapa, kuin työ sen varsinaisessa merkityksessä.
Kevyttä ja helppoako? Ei, pikemminkin päinvastoin, mutta yksitoikkoista se ei ole. Olin aikoinani 30 vuoden
ajan taksikuskina viikonloput ja vapaa-ajat. Työttömänäkään ei tarvinnut olla, riitti kun laittoi taksiasemalle
lapun jossa ilmoitti aikamäärän jolloin oli käytettävissä kuljettajan tehtäviin, niin töitä riitti.

Anonyymi kirjoitti...

Joopa joo...asiat ovat juuri näin, minä olen tosin taksissa vain kesätöissä ne alkoi 1995.....joku tässä hommassa vaan viehättää !

Anonyymi kirjoitti...

Koht "vasta" 10 vuotta takana ja monia EI niin pirteitä aamuja/öitä takana, mut päivääkään en vaihtais pois!

pertti kirjoitti...

Siinä oli kaikki mitä tässä ammatissa tulee vastaan ja tuntee. Siinä oli kaikki, hienosti kirjoitettu!

kymis kirjoitti...

Pakko mainita. Koulutusta löytyy kolmelle alalle. Takana 15 työpaikkaa ennen taksia. Nyt vaan löytyi se oma juttu. Tosin hyvillä fiilareilla ja omalta tuntuvalla työllä ei voi laskuja maksella. Mahdollinen alanvaihto edessä. Tosin suuria mulistuksia odotettavissa Kouvolassa. Ehkäpä kyytimäärät (ja tulot) kasvaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava kirjoitus !! Etpä olisi paremmin voinut kuvata ammattiamme :) itse 27v. Ajanut ja edelleen tykkään työstäni !

Anonyymi kirjoitti...

kaikki on totta , tosi hyvä kirjoitus ! nimimerkki taksin ajoa jo vuodesta -90

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus =) Tällä hetkellä itse olen Ex-taksinkuljettaja. Koomista on että takapenkiltä löytyy aina se joka tietää kaiken ja kertoo miten asiat pitäisi tehdä paremmin, muttei omaa yhtään vuotta kokemusta taksinkuljettajana pääkaupunkiseudulla. hyvä esimerkki: Anonyymi6. huhtikuuta 2014 4.41

Ajoin Helsingin ja Vantaan liitteillä 11 vuotta.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus ja taatusti totta joka sana! Ei voi muuta sanoo =)

Nimim. itte kuuppakattosen ratin takana 7v.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä yksi 18 vuotta hoitajana ollut ja siinä sivussa taksia ajanut ja jäännyt nyt ajelemaan taksia, 11 vuotta takana